Vain kesäromanssi? (5sos fanfic, in Finnish)

Päivä kaksikymmentäneljä - Sadepäivän viihdykettä

Päivä kaksikymmentäneljä

Lauantai 27.6. Vapaata koulusta. Kyllä kiitos. Vedin peittoa pidemmälle olkapäideni päälle. Varpaani tulivat esiin peiton alta jalkopäästä. Nostin poviani ylemmäs, jotta peittoa riittäisi varpaillenikin. Kuulin sateen ropisevan vasten kattoa. Voiko Australiassa sattaakkin? Kääridyin vielä paremmin peittoon ja puristin silmiäni kiinni vielä tiukemmin. Puhelimeni alkoi täristä, mutten halunnut ottaa kättäni pois pesästäni, joten se tippui lattialle tärinän voimasta. Nyt en ainakaan haluaisi nostaa sitä ylös. Se kuitenkin jatkoi ja jatkoi vain tärinää, joten kurottauduin lattialle edelleen silmät kiinni ja nappasin puhelimeni lattialta. Raotin varovasti toista silmääni ja katsoin soittaja.

Ashton.

"Huomenta muru", vastasin haukotellen. Pistin kuitenkin silmäni takaisin kiinni.

"Huomenta. Nyt ylös laiskimus! Tehdään jotain mukavaa tänään", Ashton sanoi pirteästi.

"Muttakun siellä sataa. Enkä jaksais tehdä mitään. Vapaa päivä ja kaikkea", yritin väittää vastaan unisesti.

"Ylös nyt! Mä oon siellä kymmenen minuutin sisällä. Jos sä et ole noussut, niin saat saavillisen kylmää vettä päälles", Ashton sanoi ja lopetti puhelun. Voihan paska. Nousin peitonalta ja tallustelin suihkuun hitaasti mutta varmasti.

Ovikello soi juuri, kun olin laittamassa hoitoainetta hiuksiini. Onneksi Liz oli kotona ja päästi Ashtonin sisälle. Huuhtelin hiukseni rauhassa, vaikka tiesin Ashtonin odottavan. Kääriydyin pyyhkeeseeni ja menin takaisin huoneeseeni, jossa Ashton odotti sängylläni leveä virne huulillaan. Kävin antamassa hänelle suukon ja keräsin vaatteet mukaani ja olin lähdössä kylpyhuoneeseen vaihtamaan vaatteita.

"Vaihda tässä vaan, lupaan etten kato. Kylppärissä on inhottava vaihtaa vaatteita, kun siellä on niin kostea ilma", Ashton sanoi ja otti tyynyni käteensä. Hän painoi sen kasvojaan vasten, kuin todistaaksen ettei katsoisi. Heitin vaatteeni äkkiä päälleni ja käännyin sitten Ashtonin. Tyyny oli tipotiessään ja hänen silmänsä vaelteli onneksi jo vaatetetulla kehollani. Katsoin häntä pitkään ja kun katseemme kohtasivat, Ashtonin posket tulivat aivan punaisiksi. Katsoin häntä kysyvästi ja hänen poskensa punehtuivat vielä enemmän.

"Sori", hän kuiskasi hiljaisesti. naurahdin hänen reaktiolleen ja annoin suukon poskelle. En olis uskonut saavani Ashtonin hämilleen tai nolostumaan, ikinä.

"Höntti, jos olen sun tyttöystäväs niin eiköhän sun ole sallittua katsoa mua", sanoin hymyillen.

"Ootko sä okei sen kanssa? Otatko tän noin rennosti?", Ashton kysyi ihmeissään.

"Miksi en? Mitä pahaa siinä on?", kysyin vastakysymyksen.

"No siinätapauksessa...", Ashton aloitti ja kaappasi minut syliinsä. Kaaduimme sängylleni ja Ashton alkoi suudella kaulaani.

"Ash... Ei nyt", kuiskasin hänelle.

"Ja miksi näin?", hän kuiskasi vihjailevasti.

"Siksi koska nyt ei ole oikea aika ja sä sanoit meillä olevan jotain suunnitelmia. Ja mun pitää kuivata hiukset. Sekä kaikkein tärkeimpänä, Liz on alakerrassa". Kaksi viimeistä lauseen sanoin jo normaalilla äänellä ja nousin reippaasti ylös ja kaivoin hiustenkuuvaajani kaapista. Laitoin sen päälle ja aloin kuivata hiuksiani. Ashton katseli minua edelleen maaten sängylläni. Kun vihdoin sammutin kuivaimen, Ashton avasi suunsa, mutta sulki sen samantien.

"Sano suoraan vain. Ärsyttävää tollanen. Sanot jos on asiaa", sanoin jo vähän ärtyneenä. 

"Tehdäänkö me sitä ikinä. Anteeks mä otan tän taas aiheeks, mutta pitää muistaa, että meidän yhteinen aika käy vähiin", Ashton sanoi.