Vain kesäromanssi? (5sos fanfic, in Finnish)

Päivä yksitoista - Nutella on vastaus kaikkeen

Päivä yksitoista

Sunnuntai 14.6. Suoraan sanottuna en tiedä yhtään mitä teen elämäni kanssa. Ashton vihjaisi rakastavansa mua ja Olavi vannoi rakkauttaan minulle puhelimessa. Makaan sängylläni, edelleen yöpaidassani ja tuijotan kattoa. Kello on varmaan kolme iltapäivällä, enkä ole jaksanut nousta ylös. Olen ollut hereillä ehkä kahdeksasta asti, mutta ei, nouseminen ei nappaa. Ajatukset vilistää mielessäni kuin hiiret juoksisivat kissaa karkuun. Välillä jokin ajatus osuu kohdalle ja se pistää kuin ampianen, sitten se haihtuu ja toinen muistuu mieleen. Ehkä eniten mietin Sofian kanssa viettämiämme kesiä Helsingissä ja sen syrjäseuduilla. Miten olimme Linnanmäellä vähintään jokatoinen päivä, hengailimme vain ja söimme hattaraa. Katselimme ohitse kulkevia ihmisiä ja nauroimme heille. Arvioimme heidän ulkonäköään ja hyvännäköisen pojan kulkiessa ohitse yritimme olla mahdollisimman normaalisti. Tosin harvoin se onnistui. Jompikumpi nolasi molemmat ja repesimme nauruun, vaikka poika olisi aivan kohdalla. Kerran yksi poika luuli meidän nauraneen hänelle. Hän tuli kysymään meiltä, mikä meidän ongelmamme on. Nauroimme kahta kauheammin. Poika pyöritti vain silmiään ja lähti pois. Harmi vain, hän olisi ollut aika bueno Sofialle.

Ajatuksenjuoksuni katkesi, kun joku koputti varovasti oveen. Hymähdin vastaukseksi ja Lizin pää tuli esiin oven raosta. Nähdessään minun olevan hereillä, hän hymyili ja astui huoneeseeni.

"Onko kaikki hyvin?", hän kysyi istuessaan sängylleni.

"En oikein tiedä, sinänsä kaikki on hyvin, mutta muutama asia vaivaa mieltä", vastasin hymyillen. En halunnut huolestuuttaa Liziä turhasta.

"Luke kertoi minulle. Tosin ei vapaa ehtoisesti, mutta sain kuitenkin totuuden irti hänestä. Olen pahoillani, mutta minun piti saada tietää", Liz sanoi ja huokaisi. En vastannut mitään, joten hän jatkoi: "Voisitko kertoa oman versiosi?"

MITÄH?

"Oman version mistä?", kysyin hämmentyneenä.

"Siitä mitä on tapahtunut suomessa, sinun täällä ollessasi. Luke sanoi että paras ystäväsi oli tehnyt jotain tosi törkeää sinua kohtaan, mutta hän ei halunnut kertoa mitä. Hän sanoi sen olevan sinun asiasi", Liz selitti. "Ja sitten tämä Asht..".

"Paras ystäväni oli epämiellyttävissä yhteyksissä entiseen poikaystävääni", vastasin ennen kuin Liz kerkesi jatkamaan Ashtonista. En haluaisi kertoa host-äidilleni 'rakkauselämästäni'. Se olisi liian kiusallista.

"Epämiellyttävissä yhteyksissä?", Liz naurahtaa. "Voit sanoa ihan suoraan".

"Ne oli mennyt yhdessä joihinkin bileisiin, en tiedä olivatko kännissä, mutta aamulla löysivät itsensä samasta sängystä. Ja muilla bileissä olleilla on valtavasti kuvia heidän nuolemisista ja lääppimisistä".

"Oh, olen pahoillani".

"Älä ole, ei se ole sun vika", vastaan hymyillen.

"Entäs tämä Ashton?", Liz kysyy tökäten minua kylkeen ja vinkaten silmää. Naurahdan ja tunnen punan nousevan poskilleni.

"Oliko teillä mukavaa eilen? Mitä te teitte? Kerro kaikki", Liz sanoo kuin teinityttö parhaalle kaverilleen.

"Shh.. se on salaisuus", sanon ja isken silmää, sillä haluan lähteä leikkiin mukaan enkä halua kertoa kenellekkään eilisestä. Mietin jopa olenko kertomatta Anne-Shophielle ja Jamielle.

"Äh, teitä lapsia, kun vanhemmille ei enää kehdata kertoa mitään!", Liz huudahtaa. Pyöritän silmiäni ja Liz läpsäisee minua hellästi huomatessaan.

"Ihan kuin te olisitte kertoneet vanhemmille jotain. Tosin et ole perijaatteessa äitini".

"Ei kyllä kerrottukkaan. Jos ei pystynyt kertomaan mitä oli tapahtunut, tiesi, että oli ollut hauskaa. Ja totta en ole äitisi, joten voit kertoa", Liz naurahtaa ja lopuksi iskee silmää.