Päivä seitsemäntoista
Lauantai 20.6. Pääsin sairaalasta jo aamupäivällä, mutta sain silti vapautuksen koulusta täksi päiväksi sekä maanantaikisi. Alunperin minun olisi pitänyt mennä katsomaan Luken, Ashtonin, Calumin ja Michaelin soittoa illalla läheiseen kapakkaan. Nyt ei oikein huvittanut vaan vietin laatuaikaa Lizin kanssa, Anne-Sophie ja muut olivat Sydneyssä ja Luke kavereineen harjoittelemassa, Luken veljet elelivät aivan omaa elämäänsä ja Luken isästä tiesin vielä vähemmän.
Teimme yhdessä Lizin kanssa meille ruokaa ja hän opetti minulle jotain reseptejä. Tosin en usko puolienkaan niinden ainesten löytyvän suomesta. Minulla oli oikein mukavaa ja kun en saanut rasittaa itseäni päässä olevien tikkien takia Liz teki suurimman osan jälkitöistä. Hän hössötti jo ruokaa laittaessa, jos minun pitäisi välillä istua tai jos olisin halunnut juoda välillä jotakin. En yrittänyt esittää rohketaa tai mitään mutta halusin oikeasti nähdä Lizin laittavan ruokaa, niin kidutin itseäni pikkuisen. Jossain vaiheessa minua alkoi pyörryttää joten jouduin menemään istumaan ja juomaan muutaman lasillisen vettä. Liz katsoi minua huolissaan ja kysyi monesti pitäisikö minun mennä uudestaan käymään lääkärissä. Vastasin joka kerta, ettei tarvinnut ja että olin vain seissyt liian kauan. Liz jatkoi ruuan laittamista, mutta selitti minulle koko ajan mitä teki. Vaikka en nähnyt mitään, tiesin kuinka piti toimia. Kirjoittelin jotain jopa ylös ja vein ne huoneeseeni ja laitoin saman tien matkalaukkuuni, jotten vain unohtaisi niitä.
Ruuan valmistuttua söimme sitä Lizin kanssa antaamuksella. Olimme rehkineet keittiössä puolipäivää, joten söimme myös paljon. Liz laittoi loput ruuasta purkkiin ja tunki jääkaappiin: muut saisivat syödä sitten kun tulisivat, jos tulisivat.
"Liz, anteeks kun kysyn, mutta missä Andrew on?", kysyn varovasti, sillä en halua pilata päiväämme tyhmillä kysymyksillä.
"Ei sinun tarvitse pyydellä anteeks. Tottakai sinua ihmetyttää, kun on tottunut molempiin vanhempiin kotona. Minä ja Andrew olemme eroamassa ja hän on muuttanut muualle. Olemme ihan hyvissä väleissä edelleenkin, joten hän käy täällä aina silloin tällöin", Liz sanoi hymyillen.
Olen tottunut molempiin vanhempiin kotona? Yeah right. Jos ei sitten ihan kuitenkaan.
"Liz, mä olen kyllä tottunut siihen, ettei joku ole aina kotona. Tai no tässä tapauksessa on muuttanut pois. Mun porukat ovat aina jossakin. Ehkä työmatkalla, ehkä pettämässä toisiaan, ehkä töissä. Minä en aina edes tiedä, joskus ne ilmoittavat jos ovat lähdössä jonnekkin, mutta useinmiten saan tietää siitä kodinhoitajamme kautta. Vanhempani näet ilmoittavat hänelle, kuinka usein talo pitää siivota sillä aikaa kun he ovat pois. En oikein nää syytä miksi meillä on iso ja hieno talo sekä siivooja, jos kerran olen yksin siellä aina. Toisaalta olemme kyllä pitäneet monet, MONET, kotibileet, eikä kenenkään ole tarvinnut siivota, koska siivoja käy kyllä", selitän tasaisella äänellä.
"Voi Mari pientä! En tiennyt mitään! Mikset ole sanonut! Tietääkö Luke tai Ashton? Entä Anne-Sophie tai Jamie?", Liz huudahtaa.
"Ei tiedä, oikeastaan vain kaksi ihmistä suomessakin tiesi sen minun ja vanhempieni lisäksi. En tiedä muistavatko he tytärtään ollenkaan. Toisaalta olin kyllä aika bitch kun tulin tänne. En välittänyt mistään, ajattelin olevani maailman valtias, sain mitä tahdoin koska tahansa, jos vain pyysin. Pankkitilini on täynnä rahaa joka hetki ja kun ostan jotain, isäni assistentti laittaa sinne summan takaisin. En ole ikinä tehnyt rahoillani edes mitään hyvää. Tännekkin tulin oikeastaan vain sen takia, että saisin rahoja kulutettua sekä kielitaitoani paremmaksi. Nyt tajuan kuinka ylimielinen olenkaan ollut. Nyt haluaisin auttaa muita rahoillani, mutten keksi mitään mitä voisin tehdä".
YOU ARE READING
Vain kesäromanssi? (5sos fanfic, in Finnish)
Fanfiction~~~ ''Tiedätkö sen tunteen, kun pelkää jotain asiaa, mutta pian tajuaakin juuri sen olevan todellisuutta?" Painoin leukani alas. "Mmm.. Joo" ~~~ Mari, 16 vuotias tyttö Suomesta on lähdössä kielimatkalle Austraaliaan. Muutama päivä sitten, hän...