Vain kesäromanssi? (5sos fanfic, in Finnish)

Päivä neljätoista - Arvonta ja puheluita

!!!! vieressä musiikkia joka EI sovi kappaleeseen se vaan sattuu olemaan hyvä biisi !!!!

Päivä neljätoista

Keskiviikko 17.6. Heräsin aamulla tuntia ennen herätystäni. Makasin sängylläni ja mietin Olavia. Mietin jokaista hetkeä, jonka olimme viettäneet yhdessä. Miksi hän vaaransi kaiken, jos kerran oli nyt niin pahoillaan kaikesta tekemästään. En niin hirvästi jaksanut miettiä mitä Olavi oli Ashtonille sanonut, saisin kuitenkin pian sen selville. Tai pian ja pian, kun Anne-Sophie kertoo sen minulle. Vaikken sitä kamalasti mietikkään, toivon saavani tietää siitä pian. Tunnen olevani jotenkin ulkopuolinen. Kaikki muut tietävät, mitä Ashtonin päässä liikkuu, paitsi minä. Sen pitäisi olla juuri toisinpäin. Muiden pitäisi kysyä minulta, miksi erosimme. Ajatustuokioni keskeytyy herätykseni soimiseen. Laitoin sen nopeasti pois ja aloin valmistautumaan uuteen päivään.

***

Koulussa Anne-Spohie tuntui välttelevän minua. Ehkä hän ei halunnut kertoa Olavin asiaa, mutta jotenkin tuntui, ettei kyse ollut pelkästään siitä. Mitäköhän hän Luke olivat puhuneet ollessani juoksemassa? Liittyikö tämä jotenkin siihen, mitä Anne-Sophie kysyi minulta, kun olimme menossa meille päin. Toisaalta haluaisin tietää mistä on kyse, mutta toisaalta en uskalla kysyä. Kyllä hän sanoo sen sitten aikanaan. Yritin keskittyä Joen opetukseen. Hän puhui Australian historiasta ja Australian suurimmasta kaupungista Sydneystä.

"Elikkä ollaan suunniletu kielimatkaryhmän kanssa teille sellasta yllätysmatkaa Sydneyhin", Joe sanoo yllättäen. Käännyn Anne-Sophieen päin ja hän katsoo Joeta hymyillen leveästi. Sitten hän katsoo minuun ja vähänkuin irvistää ja hymyilee samaan aikaan. Hymyilen takaisin. Käännyn Tobiakseen ja Migueliin päin, hekin hymyilevät minulle leveästi. Jamie samoin. Tästä reissusta tulee mahtava!

"Valitettavasti rahoituksellinen puoli on huono. Kaikki eivät pääse mukaan", Joe sanoo vakavalla äänellä. MITÄH? Juuri kun olisin saanut päivääni hieman piristystä. Muutkin näyttävät nyrpeiltä. Olisi ollut kiva viettää aikaa koko porukan kesken jossain ulkona, eikä aina vain täällä luokassa.

"Olemme arponeet ne jotka pääsevät mukaan. Ne jotka eivät pääse mukaan, no heille on tottakai tehty tänne muuta ohjelmaa. Ei ole siis tällaisia tunteja. Sitäpaitsi ensiviikolla sekä viimeisellä viikolla, meillä ei ole näitä tunteja vaan teemme muita aktiviteetteja. Olemme kaupungilla, rannalla, tai teemme kampuksen alueella jotakin mukavaa yhdessä. Okei oletteko valmiit kuulemaan Sydneyhin pääsevät?". Kuuluu vaimeita myöntymisiä, muutamat nyökkäävät.

"Eli mukaan pääsevät: Becka, Jamie, Giselle, Sierra, Miguel, Niko, Leena, Tiffney, Anne-Sophie sekä Tobias. Onnea. Cairinsiin jäävät: Alfie, Emmet, Patric, Julia, Remy, Olivier, Herber, Vande, Ernie sekä Mari", Joe sanoo.

Voi vittu sanon minä. Joudun jäämän tänne hillumaan noiden idiootten kanssa. Siis ei vain voi olla totta. Julia oli ihan hyvää seuraa mitä nyt, silloin vähän yli viikko sitten olimme Luken altaalla hengaamassa. Kumpa olisin kurpitsan paikalla tällähetkellä. Olisin niin kovasti tahtonut mukaan. Tai nyt kun ajattelen, en välttämättä edes mukaan, mutten eroon kavereistani.

"Lähdemme perjantaina aamulla, ja palaamme lauantaina illalla. Menemme lentokoneella, lento kestää noin puolitoistatuntia. Kerron loput sitten perjantaina lentokentällä, sillä en viitsi kääntää veistä haavassa. Okei huomiseen, tämä päivä on pulkassa tältä erää", Joe sanoo ja päättää päivän. Nousen ylös ja suuntaan ovelle. Lähden kävelemään suoraan ulos, kun muut jäävät puhumaan Sydneyn matkasta. En jää kiduttamaan itseäni. Kaksi päivää ilman kavereita. Onhan minulla Luke, mutta Anne-Sophiesta sen näkee, että heillä on jotain minua vastaan. Nyt kun tarkemmin mietin ei Luke minulle eilen mitään puhunut. Huokaisen syvään avatessani koulun lasista ulko-ovea.