Vain kesäromanssi? (5sos fanfic, in Finnish)

Päivä kaksikymmentäkaksi - Vaimoainesta ja sopimuksia

Päivä kaksikymmentäkaksi 

Torstai 25.6. Avasin silmäni ja Ashton nukkui vieressäni sikeästi kuin pieni lapsi. Makasimme vierekkäin Ashtonin kapealla sängyllä. Katsoin kelloa Ashtonin puhelimesta, joka lojui Ashtonin pään vieressä. Se näytti viittä aamulla. Kömmin pois peiton alta ja katselin ympärilleni Ashtonin huoneessa. Minulla oli päälläni Ashtonin t-paita ja shortsit. Omat vaatteeni olivat Ashtonin tuolilla siististi viikattuina. Laukkuni oli lattialla tuolin vieressä. Hieroin silmiäni ja hiivin ulos huoneesta jättäen Ashtonin nukkumaan suloisesti. Kävelin keittiöön, missä törmäsin Ashtonin äitiin. 

"Huomenta, haluaisitko kahvia?", hän sanoi pirteästi hymyillen. Kuinka joku voi olla noin pirteä tähän aikaan aamusta?

"Umh huomenta", vastasin hiljaisesti ja unisesti. Istuin pöydän ääreen.

"Otatko jotain syötävää? Sä vaikutat väsyneeltä. Vaikutit kyllä eilenkin, kun Ashton kantoi sut nukkuvana sen huoneeseen", Ashtonin äiti sanoi. 

"Öh no voin mä jotain ottaa. Miksi pojat mut tänne toi? Tai siis, ei siinä mitään vikaa ole vaan siis äh, no kuitenkin, miks ne ei vienyt mua Luken luokse?", lauseeni meni yhdeksi puuroksi, enkä uskonut Ashtonin äidin saaneen mitään selvää.

"Luken luokse? Mitä Luken luona olisi?", hän kysyi kuitenkin ihmetellen.

"Ne on mun host-perhe, siellä on mun tavarat jaja mä siis asun siellä", selitin kummastuneena. Eikö Ashtonin äiti tiennyt minusta mitään?

"Aivan, niin olikin. Anteeksi, aamuisin vähän ajatustoiminta tökkii", hän kuitenkin sanoi ja huokaisin helpotuksesta. Minun ei tarvitsisi selittää mitään ja Ashton ei joutuisi ikävään tilanteeseen. 

"Miksi sä muuten olet näin aikaisin hereillä? Hyvänen aika, eikös kielimatkalaisten koulut ala kymmeneltä viimeisillä viikoilla?".

"Mä jotenkin vaan heräsin enkä viitsinut herättää Ashtonia näin aikasin", vastasin samalla haukotelleen. 

"Vaimo ainesta", Ashtonin äiti sanoi ja vinkkasi silmää. Tunsin punan nousevan poskilleni. 

"Apua! Minun pitää lähteä", hän sanoi katsoen kelloaan ja jatkoi sitten: "Voitko sano Ashtonille terveisiä ja että soitan hänelle jossain vaiheessa päivällä. Ota syötävää ja juotavaa, käy suihkussa jos haluat. Pyyhkeitä löytyy kylpyhuoneen kaapista. Oli mukava jutella, vaikka jäikin vähän lyhyeksi. Toivottavasti nähdään taas pian".

Pian hän olikin jo ulkona talosta ja minä istuin yksin keittiössä. Katsoin kahvipannua pitkään ja mietin pitäisikö keittää kahvia Ashtonille. Päätin tehdä hänelle oikein yleellisen aamupalan ja viedä sen hänelle sänkyyn. Otin kaapeista kaikki tarvikkeet esille ja aloin tekemään herkullisia voileipiä sekä keittämään kahvia ja laittamaan muroja lautaselle. Ehkä ei ihan täyden kympin suoritus, mutta yritys oli ainakin kova. Kesken kaiken Harry asteli huoneeseen hieroen silmiään.

"Enkai mä herättänyt sua?", kysyin ystävällisesti. Harry ei ilmeisesti ollut huomannut minua, tai näin luin hänen ilmeestään. Hän katsoi minua pyöreillä silmillään ja kauhistunut ilme kasvoillaan. Hän ravisti vähän päätään ja istui tuolille. 

"Oletko sä Ashtonin tyttöystävä?", Harry kysyi vakavalla äänellä. Suora kysymys ja heti asiaan. Pelottavaa.

"Kyllä olen", vastasin hymyillen. "Ja sä olet Harry, Ashtonin pikkuveli".

"Joo. Miks sä olet täällä?".

"Mä en itseasiassa tiedä. Nukahdin, kun pojat harjoitteli jotain biisejä ja ne ei herättänyt mua. Heräsin täältä".