Killer

10.

Jimin tuhisi suloisesti Yoongin kainalossa. Poika oli rauhoittunut yllättävänkin nopeasti heidän saavuttuaan hotellille, ja nukahtanut vanhemman syleilyyn melkein saman tien.

Jimin oli ollut aivan rätti poikki päivän rasituksista. Ensin hänen täytyi kulkea jalkaisin vanhemman perässä hakemassa prepaid-korttia, sen jälkeen heille tuli yllättävän massiivinen mutta pieni riita huomiosta, ja lopuksi Jiminin lähdettyä omille teilleen vain hetkeksi, oli hänen peräänsä ehtinyt jo ties minkälainen murhaaja tai pedofiili. Kaiken lopun energiansa hän oli käyttänyt itkemiseen ja paluuseen hotellille, missä oli lopulta nukahtanut ja nukkunut yönsä kuin tukki.

-

Aamuaurinko kurkisteli varovasti verhon takaa. Jimin heräsi silmiin osuvaan auringon säteeseeen ja vieressään tuntuvaan kylmyyteen. Hän raotti valosta kipeitä silmiään, haukotteli ja venytteli, kunnes nousi ylös sängystä.

Juuri kun Jimin oli kurottamassa kättään kylpyhuoneen ovenkahvaan, Yoongi astui sieltä ulos ja pelästytti nuorukaisen.

"Ei tarvi tolleen pelästyttää! Mä melkein sain sydärin!" Jimin valitti pitäen toista kättään sydämellään. 

"Mähän oon luontaisesti pelottava."

"Miten sä oot muutenkin jo tähän aikaan hereillä?"

"Jimin, kello on kohta ykstoista. Kysy mieluummin, miten sä heräät vasta nyt", Yoongin aamuinen, käheä ääni tavoitti nuorikon korvat. "Anteeks. Siitä eilisestä. Mun takiahan sä lähdit."

Yoongin kasvoille nousi katuva ja huolestunut ilme. Hän oli oikeasti pahoillaan, vaikka vika ei ollut eilen hänessä. Hän astui askeleen lähemmäs nuorempaa ja kiersi kätensä tämän ympärille.

"Se oli mun vika. Mun pitäs pyytää anteeks. Sä teit tärkeitä työjuttuja ja mä häiritsin sua omilla turhanpäiväsillä jutuilla. Ja suutuin kun en saanut huomiota. Mun vika se kokonaan oli", Jimin korjasi ja rutisti vanhempaa tiukkaan halauksessaan. Hänellä oli huono omatunto, kun oli saanut Yoongin niin huolestuneeseen tilaan. Hän oli keskeyttänyt Yoongin tärkeän työn ja oman tyhmän juttunsa takia joutui melkein vaaraan. Ties mitä tuntematon mies olisi voinut tehdä.

"Mun ei silti pitäs pitää mun työjuttuja sun edellä. Sä oot mulle tärkeempi ku mikään. Jos mä menetän sut mun työn takii, niin tiedä, että mä tuun sun perässä. Tosin me tavataan varmaan välitilassa ja meen sieltä helvettiin ja sä taivaaseen", Yoongi naurahti kuivasti. "Mä en pystyis ikinä antamaan itelleni anteeks, jos joku satuttais sua millään tavalla mun takiani."

Aamusta oli nopeasti tullut kliseinen, romanttinen ja herkkä. Kaikki purkautuminen oli tapahtunut vain alle viisi minuuttia Jiminin heräämisen jälkeen. Hänellä ei ollut tietoisuutta ajasta, eikä eilisen loppuillan tapahtumista. Sen hän vain muisti, että Yoongi oli taluttanut hänet hotellille ja peitellyt lämpimästi.

Pitkään kestänyt halaus särkyi kun Jimin irrottautui vanhemmasta. Hän ei kuitenkaan irrottanut missään vaiheessa käsiään miehen ympäriltä, irtautui vain sen verran taaemmas, että näkisi vanhemman kasvot. Jiminin nallesilmät olivat hieman kostuneet, ja herkkä, surumielinen hymy kipusi hänen huulilleen.

Heidän kasvojensa välillä olevat sentit kuroutuivat nopeasti kadoksiin, kun Yoongi kumartui pari senttiä alemmas ja painoi huulensa nuoremman omille.

Suudelma oli kaunis ja yhtä herkkä ja katoavainen kuin ensilumen sirot hiutaleet. Se ei kestänyt kauaa, vain muutaman sekunnin, ennen kuin se suli pois.

"Anna anteeks, Jimin. Äläkä nyt kiellä mua pyytämästä anteeks, mä teen sen silti", vanhempi sanoi irrottauduttuaan suudelmasta. "Mitä sä haluaisit tehä tänää? Mulla on ainaki puolet päivästä aikaa vaan sulle."