Killer

29.

Oikeudenkäynti oli alkanut minuutti sitten. Jin avasi oikeussalin oven hiljaisesti ja etsi istumapaikan puolityhjästä salista, suunnilleen keskeltä salia, jotta näkyvyys olisi hyvä. Yoongi istui yleisöstä katsottuna tuomarin oikealla puolella Hoseokin kanssa, syyttäjä heitä vastapäätä. 

Tuomari koputti puisella vasarallaan pöytään pyytäen saliin hiljaisuutta, jotta oikeusistunto voisi alkaa. 

"Syytetty Min Yoongi, ikä 25 vuotta, syytetty sivullisen ihmisen murhasta, asianajaja anonut toista oikeuskuulustelua edellisen kuulustelun virheellisten todisteiden vuoksi. Syytetty tuomittu jo elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Oikeudenkäynti voi alkaa."

"Syyttäjällä ei oo todistajaa Yoongia vastaan, mutta Jung sai jonkun sen kaverin todistamaan Yoongin puolesta. Me ollaan selvillä vesillä", Jin kuiskasi hiljaisesti Jiminin korvaan. 

Mustahiuksinen tunsi pienen helpotuksen aallon läpäisevän kehonsa. Siitä oli melkein kuukausi, kun hän oli käynyt vierailemassa Yoongin luona vankilassa. Siitä asti hän olisi vain halunnut päästä miehen syleilyyn ja pyytää keinolla millä hyvällä anteeksi, jotta saisi syntinsä hyvitettyä. Hän pystyi jo kuvittelemaan heidät istumassa takkatulen ääressä, kääriytyneinä viltteihin ja niiden alla toisiinsa, nojaten sohvaan ja kuunnellen rauhallista musiikia. Mutta se kaikki oli vain kaukaista mielikuvitusta. Oikeudenkäynti saattoi kuitenkin mennä pahasti pieleen, mistä seuraisi muillekin ongelmia Yoongin lisäksi. 

"Pyytäisin puheenvuoroa arvon tuomarilta. Syytetty on jo saanut tuomion. Ehdottaisin, että tuomiota lyhennettäisiin vuodella, jos lyhennettäisiin ollenkaan. Syytetty on todistettu jo ensimmäisessä oikeudenkäynnissä syylliseksi, joten toisen käsittelyn motiivina voi hyvin olla vapautus väärien todisteiden varjolla", syyttäjä aloitti keskustelun. Jimin päätteli, että sama syyttäjä oli ollut jo ensimmäisessä oikeuskuulustelussa, sillä syyttäjän äänensävy oli jotakuinkin välinpitämätön. 

"Kiistääkö vai myöntääkö syytetty syyllisyytensä?"

"Kiistän", Yoongi sanoi karheasti. Ääni kuulosti siltä, että hän olisi huutanut kaksi päivää putkeen tai olisi juuri sairastunut pahaan flunssaan ja menettänyt äänensä.

"Saanen puheenvuoron, arvon tuomari? Me olemme saaneet uusia todisteita syytettyä vastaan. Tässä, arvon tuomari", Hoseok antoi valkoisen muistitikun kohteliaasti tuomarille, joka antoi sen assistentilleen asennettavaksi tietokoneeseen. Pian valkokankaalle lävähti Jinin ja Namjoonin suunnittelema video, jossa Jimin näytteli pääosaa. Häntä ei pystynyt tunnistamaan, niin hyvin hänet oli maskeerattu. 

"Valvontakameran tallenteelta näkyy tekijä, joka valitettavasti menehtyi rajussa autokolarissa hieman päälle kaksi kuukautta sitten. Pojan nimi oli Park SiJun, 19-vuotias korkeakouluopiskelija. Pääsimme haastattelemaan hänen jo pois kotoa muuttanutta veljeään, jonka mukaan syyllinen kantoi kaunaa heidän nuorimmalle veljelleen, joka oli aiheuttanut veljesten äidille tappavan sairauden, johon äiti lopulta kuoli. Tässä on saamamme haastattelu. Haastateltu halusi pitää identiteettinsä salaisena, jonka vuoksi haastatellun kasvot on peitetty ja ääntä on muokattu."

Hoseok oli varma liikkeissään. Hän napautti videon päälle itsevarmasti ja vilkaisi syyttäjää huomaamattomasti. Hoseok olisi halunnut virnistää syyttäjälle epäkunnioittavasti ilmoittaen, että oikeudenkäynti olisi ohitse ja voitto olisi heidän, mutta tarinan piti pysyä koossa ja uskottavana loppuun asti, eikä ilme saisi värähtää väärässä kohtaa voitoniloiseksi. 

"Onko syyttäjällä todistajaa puheidensa paikkansapitävyyden takaamiseksi?" tuomari kysyi kääntäen tiukan katseensa syyttäjää kohti. Syyttäjän ilme vakavoitui ja silmistä paistoi suoranainen ärtymys. Hän ei ollut löytänyt todistajaa puheilleen, vaikka oli monelta asiasta kysynytkin. Edes valvontakameravideoiden tarkkailijat eivät olleet myöntäneet Yoongin syyllisyyttä, eikä tarvittavia videomateriaaleja löytynyt. Syyttäjän oli pakko pudistaa päätään, jotta istunto etenisi, vaikka se pistikin hänet vihaiseksi.