Killer

30. Epilogue

Viikko oli jälleen vierähtänyt. Kevään ensimmäiset lämpimät päivät olivat saapuneet pakkasen kurittamaan Seouliin taas talven jälkeen. Luonto oli jälleen heräämässä eloon, muuttolinnut palaisivat lomamatkoiltaan ja talven horroksessa viettäneet eläimet pääsisivät taas pois piiloistaan.

Tänään olisi se päivä, kun Yoongi palaisi takaisin kotiin. Viimeisessä oikeudenkäynnissä Yoongi oli tuomittu syyttömäksi, mutta hän oli tarvinnut aikaa puhdistaakseen rikosrekisterinsä jälleen ja selvitäkseen kaikesta siitä paperisotkusta ja oikeuskuluista, mitä valtio häneltä pyysi.

Jimin oli etsinyt uuden asunnon itselleen ja poikaystävälleen. Hän halusi aloittaa Yoongin kanssa puhtaalta pöydältä kokonaan ja etsinyt hiki hatussa viikon aikana muuttovalmiin asunnon heille kahdelle. Oikean välittäjän avulla hän olikin löytänyt kalustamattoman asunnon, ja allekirjoittanut heti kauppakirjat. Ihmeenkaupalla hän oli saanut kaikki kalusteetkin ajoissa sisälle asuntoon, enää puuttui vain pieni viilaus ja viimeistely, niin uusi koti oli tuota pikaa valmis. 

Jimin asetteli narsissiruukkua olohuoneen sivupöydälle kun kuuli ovikellon kilahtavan. Hän oli liian innoissaan Yoongin kotiutumisesta, että oli laittanut oikein parasta päälleen ja hihitteli itsekseen aina silloin tällöin. 

"Me tultiin odottamaan sun kanssa Yoongia, jos se vaan käy?" Jinin iloinen lausahdus kuului Jiminin saatua oven auki. Jin asteli vastasiivottuun taloon katsellen ihastuneena ympärilleen. "Joonie, miks mekin ei muutettais tai tehtäis remppaa meen kotiin? Me ollaan asuttu siinä jo ainakin viis vuotta, se kaipaa päivitystä."

Jimin naurahti Namjoonin hölmistyneelle ilmeelle ja painoi oven perässään kiinni. "Mä oon ihan liian hermona. Mitä jos se ei tykkää tästä..? Tai mitä jos se edelleen vihaa mua siitä et käräytin sen?"

"Eihän siitä ikinä tiedä, mitä mieltä se mistäkin asiasta milloinkin on. Ei sen ajatuksenjuoksusta ota kukaan selvää, ensin se on ku prinssi Uljas valkeella ratsulla ja lopulta kuitenkin tiputtaa sut selästä kuralätäkön kohalla ja kirmaa pois. Mutta jos se ei siitä oo leppynyt, kun sä sait sen vapaaks sen syytöksistä, niin kyllä mä näytän sille närhen munat", Jin uhmasi. Hän oli valmistautunut koko viikon siihen, että joutuisi puhumaan pitkäaikaiselle ystävälleen kovakouraisesti järkeä tuon pieneen kaaliin. 

Jimin huokaisi ja katseli hajamielisenä jalkojaan. Hän istahti upouudelle nojatuolille ja heilutteli varpaitaan. Jin kertoi menevänsä tekemään ruokaa, mutta Jimin sai juuri ja juuri vanhemman pysäytettyä kertoen ruoan olevan jo valmiina. Hän oli ollut ahkeralla päällä heti aamukahdeksasta asti ja valmistellut koko hela hoidon valmiiksi. Enää puuttui vain illan tähtistara, itse vankilasta vapautettu aito murhaaja valepuvussaan, Min Yoongi. 

-

Yoongi antoi rahat taksikuskille sanomatta sanaakaan. Kuski oli ollut kalpea kuin kalkkikivi koko matkan, mutta itsepähän oli mennyt kyselemään, mitä Yoongi oli asemalla tehnyt. Rehellisesti hän oli kertonut, että oli ollut murhasta tuomittuna linnassa ja pääsi nyt vapaalle jalalle puhtain paperein. Eikä hän siitä valehdellut, hän vain oli istunut siellä poikkeuksellisen lyhyen ajan. 

Kuultuaan Yoongin tarinan, taksikuski oli pitänyt pienen leipäläpensä kiinni koko loppumatkan ajan. Hän ei ollut uskaltanut kysyä edes rahoja matkasta, mutta kyytiläinen oli kuitenkin inhimillisesti maksanut tarvittavan summan, hieman enemmänkin, ilman ylimääräisiä kiristyksiä tai uhkailuja. Ei linnakundeista ikinä tiennyt, mieluummin pysyi hiljaa kuin aukoi päätään. 

Yoongi katsoi hymyillen kiiltävänmustan taksin kurvailua pois pihatieltä. Hän ei voisi olla iloisempi päästessään takaisin kotiin pitkän kahden kuukauden ajanjakson jälkeen. Yoongi kääntyi kannoillaan ympäri, katseli hetkisen taloa, kunnes asteli päättäväisin askelin ulko-ovelle kaivellen samalla avaimia taskustaan.