Killer

5.

Matka Seoulin keskustasta lentokentälle ei ollut kummoinen. Yoongi oli varannut hovikuskin sään vuoksi, hän ei itse ollut tarpeeksi varma ajotaidoistaan, että olisi voinut lähteä uhmaamaan liikennettä ja luontoäidin tahtoa. 

Lentokentällä pariskunta haki ensimmäisenä lippunsa automaatilta, jonka jälkeen he etenivät turvatarkastukseen. Luojan kiitos, jono ei ollut kilometrejä pitkä. Itse asiassa he pääsivät hyvään kohtaan seisomaan, eivätkä joutuneet odottamaan kuin enintään puolisen tuntia, ennen kuin pääsivät tarkastukseen. 

Yoongi huomasi, kuinka Jiminiä jännitti. Poika rukka ei ollut varmaan koskaan päässyt lentokentälle, tai ei ainakaan turvatarkastukseen asti. 

"Mä voin mennä ensin. Katot miten mä meen. Sun tarvii muistaa ottaa vaan kaikki sellanen pois, missä on metallia. Ja jos toi kone alkaa vilkuttamaan punasta ja pitää kauheeta meteliä, älä panikoi. Noi tarkastajat tulee vaan ja kokeilee sun kehon ettei sulla ole piilossa mitään puukkoja tai muuta. Rentoudu nyt vähän.." Yoongi rauhoitteli ja kappasi Jiminin kainaloonsa hetkeksi. 

-

"Kuinka kauan tää matka vielä kestää?" Jimin marisi. He istuivat blondin varaaman auton takapenkillä kylki kyljessä. He olivat lähteneet Tokion kansainväliseltä lentokentältä varmaan jo pari tuntia sitten, mutta matka ei ikinä tuntunut päättyvän. 

"Vielä ainakin neljä tuntia. Mähän sanoin sulle kotona, et ota tarpeeks tekemistä matkalle. Tää kestää kauan."

"No mihin helvettiin me ollaan sitten oikein menossa? Mä luulin että me jäädään Tokioon!" Jimin protestoi ja katseli ikkunasta ohi viliseviä maisemia. 

"Wakayamaan."

"Anteeks, mihin?"

"Wakayamaan. Se on perfektuuri ihan Osakan vieressä", Yoongi vastasi rauhallisesti. Jimin ei tiennyt vielä mitään Yoongin saamasta keikasta, eikä saisi tietääkään ennen huomista tai ylihuomista, sen Yoongi oli päättänyt. Hän ei halunnut pilata nuoremman ensimmäistä päivää ulkomailla täräyttämällä sellaisen tiedon päin naamaa, etteivät he tulleet vain lomailemaan, vaan Yoongilla oli bisneksiä täällä. Tällä kertaa vähän rajumpiakin bisneksiä...

Jimin nojasi päätään Yoongin olkapäähän, mutta piti katseensa yhä ulkona. Yoongin japaninkielen taito oli jo päässyt kulahtamaan melkein olemattomiin, olihan siitä kuitenkin jo vuosia kun hän sitä viimeksi oli tarvinnut. Koulussa kieli oli ollut Yoongilla valinnaisena, maassa hän oli käynyt viimeksi viitisen vuotta sitten, joten ei ihme, ettei japani ollut nuorella miehellä enää hallussa.

Yoongin teki mieli kysyä, kuinka pitkä matka vielä olisi jäljellä. Puhelimesta näkyi, että perille olisi vielä ainakin sen neljä tuntia, mitä hän Jiminillekin oli sanonut, mutta todellisuudessa Yoongilla ei ollut minkäänlaista tietoa kuskin valitsemasta reitistä. Blondi kuitenkin päätti pitää syömäkoneensa kiinni ja antaa kuskin kuljettaa heidät oikeaan paikkaan. 

-

"Jimin.. Jimin!" Yoongi korotti ääntään. Jimin oli nukahtanut nojaten hänen olkapäätään vasten ja päättänyt sitten tuhista koko loppumatkan. Yoongi oli yrittänyt herättää nuorempaa jo pari tuntia sitten, kun kuskin oli käytävä vessassa. Yoongikin olisi halunnut, muttei saanut mustahiuksista hereille, että olisi voinut lähteä. "Ollaan perillä nyt."

Jimin avasi hitaasti silmiään ja nousi suorempaan istumaan. "Häh..?" hänen painunut äänensä kuului selvästi hiljaisessa autossa. 

"Ollaan perillä. Missasit kaikki hyvät maisemat."

"Miks sä et herättänyt mua aikasemmin? Oisin halunnut nähä ne..." Jimin mutristi huuliaan ja esitti närkästynyttä. 

"Mä yritin, mutta herra nukku perse homeessa eikä päästänyt mua edes vessaan."

Jimin näytti Yoongille omahyväisen hymynsä ja nousi pois autosta. Yoongi katsoi hetken nuoremman perään kunnes nousi itsekin ulos raittiiseen ilmaan. Kuljettaja oli ehtinyt jo nostaa heidän matkalaukkunsa pois peräkontista ja oli jo astumassa takaisin kuskin paikalle. Nopeaa toimintaan tosiaan... Yoongi ajatteli katsellessaan mustan pilven läpi auton loittonevia perävaloja.

"Tuutko. Sulla on meidän kaikki varaustiedot", Jimin rikkoi Yoongin aatteet hotellin portaikolta. Blondi otti muutaman harppauksen Jiminin kohdalle ja päästi nuoremman ensimmäisenä lasiovista sisälle. 

Aula oli korkeakattoinen, marmorisesta laattalattiasta heijastui parivaljakon peilikuva ja katosta roikkuivat kristallikruunut. Vastaanottotiski oli pitkä, melkein seinästä seinään ulottuva pöytä, jonka takana seisoskeli muutama vastaanottovirkailija iloiset hymyt huulillaan. 

Yoongi lähti kävelemään yhden virkailijan luokse ja esitti puhelimesta varauksensa. Tiskin takana oleva nainen näpytteli hetken tietokonettaan, kunnes nosti katseensa näytöstä takaisin Yoongiin. 

"あなたの部屋は8階にあります (Anata no heya wa 8(hachi) kai ni arimasu", nainen sanoi iloisesti, valitettavasti vain japanin kielellä. Toisin sanoen Yoongilla ei ollut harmainta aavistustakaan, mitä hänelle juuri oltiin sanottu.

Toisin oli Jiminillä. "どうもありがとう (Dōmo arigatō)", nuorempi vastasi hymyillen ystävällisesti. Hän lähti pois tiskiltä kohti hissejä, Yoongi tuli muutamia askeleita perässä ollen edelleen hämmästyksen vallassa. 

"Et oo kertonu, et osaat japania", blondi huomautti hissin ovien sulkeuduttua. Jimin hymyili jälleen omahyväistä hymyään, hän oli onnistunut hämmästyttämään vanhemman samalla lailla, miten hänelle itselleen oltiin tehty. "Mitä se sano ja mitä sä sanoit sille?"

"Se kertoi, että meidän huone on kaheksannessa kerroksessa ja mä vaan kiitin. Kyllä sun nyt pitäis tietää mitä 'kiitos' on japaniksi."

"No ei mulla ole mikään supermuisti. En oo tarvinnu japanin kieltä moneen vuoteen, ihmisillä on taipumusta unohtaa.." Yoongi puolustautui.

Hissin merkkikello kilkahti ja ovet parivaljakon edessä avautuivat. Jimin kiirehti ensimmäisenä sisään ja painoi hissin menemään kahdeksanteen kerrokseen. 

Yoongi tuli hissiin tavaroidensa kanssa perässä. Heti kun ovet sulkeutuivat vanhemman takana, hän jätti matkalaukkunsa keskelle hissin lattiaa ja painoi Jiminin takaseinää vasten. Jimin yllättyi vanhemman yhtäkkistä tekoa, mutta yhtyi nopeasti Yoongin aloittamaan suudelmaan. 

Heidän kielensä tanssivat keskenään, molemmat olivat täysillä mukana suudelmassa. Yoongi halusi Jiminiä, enemmän kuin koskaan ennen. Jokin hänen aivoissaan kertoi hänelle: "Tee se! Sä rakastat sitä! Sä haluut sitä!" 

Toisaalta hän myös ajatteli, ettei saisi kehittää ylimääräisiä tunteita nuorikkoa kohtaan, jossain kohtaa hänen olisi kuitenkin jätettävä tämä. Yoongi tunnettiin kaikissa piireissä sydämettömänä tappajana, nyt hänestä oli uhkaavasti tulossa avuton romantikko. 

Jimin hieraisi kädellään Yoongin ahtaiksi käynyttä etumusta ja naurahti kuivasti. "Me ei voida tehä sitä täällä, rakas", hän hymähti ja työnsi Yoongia hieman pois itsestään. 

Yoongista tuntui, että hän oli yhtä punainen kuin tomaatti. Ylikypsä tomaatti. Häntä hieman nolotti, että kiihottui niinkin paljon yhdestä kielarista hotellin hississä. Pian hissin ovikellon tapainen merkkiääni kuului uudestaan ja ovet aukesivat kokolattiamatolla päällystettyyn kahdeksanteen kerrokseen. Jimin astui omahyväinen virne kasvoillaan ulos hissistä vetäen omia matkatavaroitaan mukanaan.

Yoongi sai nuoremman kiinni kulman takana, missä Jimin jo avasi hotellihuoneen ovea kortillaan. Yoongi oli malttamaton, eikä pystynyt kauaa enää odottamaan, että pääsisi koskettamaan Jiminin kalkinvaaleaa ihoa ja suutelemaan nuoremman vadelmanpunaisia huulia.

Oven sähkölukko piti pienen äänen ja aukesi. Yoongi työnsi Jiminin vauhdilla sisään, tiputti sekä omat että myös Jiminin tavarat ja hyökkäsi nuoremman huulille.

Jimin oli ensin hämmentynyt, mutta suli lopulta vastaten pehmeästi suudelmaan. Vain sekuntien kuluttua Yoongi alkoi ujuttamaan kieltään nuoremman hampaiden välistä. Suudelmasta muodostui äkkiä raju, märkä ja täynnä tunnetta uhkuva sessio.