Killer

15.

Iloinen puheensorina täytti huoneen. Muutama shottilasillinen sojua oli kaatunut itse kunkin kurkusta alas, ruokaa oli ollut riittävästi ja se oli ollut maukasta.

Jimin oli tullut yllättävänkin hyvin juttuun Yoongin ystäväpariskunnan kanssa, eikä hiljaisia hetkiä tullut oikeastaan ainuttakaan.

"Mites... Jokos te ootte.. sillain ollu?" Jin kysyi ovela ilme kasvoillaan. Ei jäänyt epäselväksi, mitä mies tarkoitti.

Jiminin kasvoille leimahti syvänpunainen väri ja hän suuntasi katseensa alas. Hän oli nolostunut kysymyksestä, eikä välttämättä olisi halunnut jakaa yksityisiä suhdeasioitaan puolivieraille, mutta Yoongi kuitenkin letkautti: "Hei Jin, me ollaan seurusteltu kohta kolme kuukautta. Totta helvetissä me ollaan oltu sängyssä."

Sanat kuullessaan Jiminin kasvoille helahtanut puna vain syveni, hyvä ettei hänen päänsä räjähtänyt siitä punaisuudesta.

"Nolottaako sua?" Yoongi kysyi vilkaistuaan nopeasti vierellään istuvaa nuorikkoa. Hän asetti toisen kätensä tuolin selkänojalle Jiminin yläselän taakse, toisella hän otti kiinni tuolin istuinosasta, ja vetäisi Jiminiä tuolillaan itseään kohti.

Jimin ei uskaltanut nostaa katsettaan sylistään. Yoongin iso käsi oli siirtynyt hänen reidelleen, hengitys tuntui hänen korvansa juuressa.

"Ei sun tarvii nolostua", blondi kuiskasi Jiminin korvaan, varmasti niin hiljaa, ettei vastapuolella oleva, omiin touhuihinsa keskittynyt pariskunta edes pystynyt kuulemaan.

Yoongi nosti kätensä pois punastelevan nuorukaisen reideltä ja nosti mustahiuksisen kasvot itseään kohti. Viettelevästi vanhempi painoi huulensa Jiminin omille, syventäen suudelmaa vähitellen.

Suudelma näytti ensin herkältä, sitten hieman rohkeammalta, ja lopuksi se muuttui kielariksi. Nuorikko pystyi tuntemaan Jinin ja Namjoonin katseet heissä, ehkä jopa arvostelevat katseet.

"Krhm.. Haluutteko ehkä huoneen? Yläkerrassa ois yks vapaana", Namjoon huomautti hymyillen pienen ajan kuluttua.

Jimin irrottautui salamannopeasti. Hän oli hieman ehkä pelästynyt Namjoonin ivailevan totista äänensävyä, ja piti edelleen kasvoillaan tutun punaisen sävyn.

Yoongi naurahti kuivasti siirtämättä katsettaan nuoremmasta. Hänellä oli alun perin ollut suunnitelmissa nostattaa Jiminin kasvoille hento puna, mutta mustahiuksinen olikin ollut yllättävän punastuvaa tyyppiä, jä näytti tällä hetkellä enemmän liikennevalojen punaiselta valolta, kuin söpösti punastelevalta teinipojalta.

"E-ei me ta-tarvita", Jimin sai kakistettua pienestä suustaan vähän takellellen.

"Ehkä me lähetään tästä kotiin", Yoongi ilmoitti, nousi pöydästä ja tarjosi avuliasta kättään Jiminille.

"Ai, se huone on edelleen vapaana, jos te sen takia", Jin kiherteli ja vilkaisi nopeasti Namjoonia kohottaen toista kulmakarvaansa.

"Älä vitti, Jin. Kyllä sä tiedät, etten mä muutenkaa jäis, susta kun ei ikinä tiedä, mistä sä saat tyydytykses. Vai pitäskö sanoa; mistä te saatte kiksit."

Jimin oli hämillään, piti Yoongia kädestä kiinni ja kuunteli puolitarkkaan keskustelua. Mitä Yoongi oli tarkoittanut viimeisellä lauseellaan? Miten niin 'mistä Namjoon ja Jin saisivat kiksit'?

"Me lähetään nyt ihan vaan kotiin, kiitti", Yoongi totesi hymysuin ja lähti taluttamaan Jiminiä eteiseen.

Isäntäpariskunta tuli heidän kannoillaan, saattoivat heidät ulos talosta.

"Oli kiva tutustua, Jimin. Ja varo Yoongia, se on joskus aika peto", Jin totesi ja nojasi ovenkarmiin kädet puuskassa. Namjoon oli hänen takanaan, lepäsi päätään platinablondin olkapäällä ja lepuutti käsiään miehen vyötäröllä.

"Kiitti teille, oli myös kiva tutustua. Ja sun ruoka oli ihan mahtavaa."

-

Ulkona laskeva lämpötila iski purren sormille ja poskille, oli pakko tunkea hanskattomat kädet takin taskuihin ja vetäytyä kaulahuivin taakse kuin kilpikonna kilpensä sisään. Ilta oli edennyt jo hämärään asti, päivällä lehtiä lennättänyt kevyt tuuli oli kuitenkin rauhoittunut.

"Mitä mieltä sä olit?" Yoongi avasi suunsa ja käänsi katseensa Jiminiin.

"Ai mistä?"

"Mun äikän kokeesta", Yoongi aloitti sarkastiseen sävyyn, "Tosta illasta ja isännistä tietysti, hölmö."

"Aa, aivan.. Ihan kivaa oli. Jin ja Namjoon oli tosi mukavia", Jimin kertoi hymyillen. Hän tunsi olonsa tyhmäksi kun ei heti ymmärtänyt Yoongin kysymystä. Kai hän oli aivan omissa ajatuksissaan ja vieläkin nolostunut illan viimeisimmästä kysymyksestä.

-

Ilta oli jo pitkällä, aurinko oli laskenut lähemmäs kolme tuntia sitten. Jimin oli änkeytynyt sohvannurkkaan Yoongin kainaloon lukemaan kirjaa, kun vanhempi pelasi puhelimellaan. Yoongi olo käynyt vielä kotimatkan aikana jossakin, Jimin oli mennyt suoraan kotiin ja ottanut pienet päiväunet. Hän oli sen verran väsähtänyt maittavasta ruoasta ja parin kilometrin kävelystä, että hänen oli ollut pakko painua suoraan sänkyyn päästyään kotiin. Hyvin hän oli nukkunutkin, pari kokonaista tuntia oli hurahtanut sujuvasti unten mailla. 

"Mä meen tekee iltapalaa. Mitä sä haluisit?" Jimin tiedusteli, nousi kunnolla istumaan ja asetti kesken jääneen kirjansa oikea aukeama alaspäin pöydälle. 

"Ihan mitä vaan", Yoongi mutisi ja piti katseensa tiukasti kännykässään. 

Nuorempi tuhahti tyytymättömästi, mutta lähti kuitenkin laahustamaan keittiöön. Hän ei kuitenkaan päässyt oviaukosta pidemmälle, kun näki jotakin, mitä ei välttämättä olisi halunnut verkkokalvoilleen painuvan.

"Yoongi! Onks toi kuollu ihminen, mikä makaa keskellä keittiön saareketta?!" Jimin huusi ja kuulin Yoongin ottavan juoksuaskeleita luokseen. 

"Ehkä?"

"On se, mä nään! Mitä helvettiä se tekee tossa?!"

"Mä lupaan siivota sen ennen iltapalaa", Yoongi puolustautui ja ohitti Jiminin. 

"Sähän sanoit ettei sulla ole töitä pariin viikkoon. Mistä toi sit tohon tuli?" Jimin kysyi pettyneellä äänensävyllä. Yoongi oli luvannut, että olisi lomalla pari viikkoa Japanin matkan jälkeen, ja siihen mustahiuksinen oli luottanut. Jollain tavalla, hänen huomaamattaan vanhempi oli kuitenkin ehtinyt ja pystynyt tekemään uuden henkirikoksen vain viikkoa heidän paluunsa jälkeen.

"Sori, mut siitä maksettiin hyvin. Ja sitä paitsi tää on edelleen mun työ", Yoongi sanoi. Hän nosti kevyesti nuoren, runnellunnäköisen pojan olalleen ja kuljetti tämän pois keittiöstä. Saarekkeen tasolla oli enää vain pieni lammikko tummanpunaista verta.

Jimin huokaisi raskaasti. Hänen olisi tehnyt mieli kyykistyä keskelle oviaukkoa ja purskahtaa itkuun, mutta piti kyyneleet kuitenkin sisällään ja asteli jääkaapille. Hän otti jääkaapin ovesta muutaman kananmunan, viereisestä kaapista wokkipannun ja laatikosta paistinlastan. 

"Anteeks.." Jimin säpsähti tuntiessaan viileät kädet vyötäröllään paitansa alla. 

Yoongi oli astellut hiljaisesti mustahiuksisen taakse ja painoi nyt vielä päänsä pojan olkapäälle. Hän leimasi Jiminin itselleen painamalla pieniä suudelmia tuon herkälle kaulanahalle. Hän halusi hyvittää Jiminille valehtelunsa, painaa hänet patjaa vasten, saada hänet huokailemaan kosketuksensa avulla, tulla hänen sisälleen. 

"Yoongi, pliis.. Mä en jaksa nyt", Jimin totesi kylmäsi ja yritti työntää vanhempaa kädellään pois. Blondi oli kuitenkin kiertänyt kätensä sen verran tiukasti nuorikon ympärille, ettei häntä ollut helppo saada irrottamaan. "Yoongi oikeesti, anna mun olla."

Yoongi nosti huulensa pois Jiminin kaulalta ja peruutti muutaman askeleen. Yleensä Jimin oli taipunut helposti hänen tahtoonsa, kun kyse oli mistä vain erotiikkaan liittyvästä. Tällä kertaa hän kuitenkin oli mokannut pahemmin. Hän ei kunnolla edes tiennyt, mistä Jiminillä tänään kiikasti, mutta jostakin hän oli harmissaan. Se ei voinut johtua pelkästään yhdestä ruumiista, mitä Jiminin ei olisi oikeastaan pitänyt edes nähdä, siihen oli liityttävä jotakin pahempaa.