Killer

22. Christmas special

Noniin!! Päätin siis tehdä jouluaaton kunniaks tälläsen vähän pidemmän osan joululahjaks teille lukijoille!🎁🎄 Tää luku on siis yli puolet pidempi kuin normi luku on, joten nauttikaa tän lukemisesta!! Muistakaa viettää mukava joulu ja syökää ittenne ylitäyteen 🍫☕ ja kuunnelkaa joululauluja loopilla🎶 (niinkun mä oon tehny jo marraskuusta asti😅) ja ylipäätään nauttikaa joulusta samalla tavalla kuin Yoongi ja Jiminkin nauttii😂

--

Jouluradio soitti joululauluja kerrankin non-stoppina. Ulkona oli vielä pimeää, kello ei ollut vielä edes kahdeksaa aamulla, mutta Jimin ei enää saanut nukutuksi. Itseasiassa nuorikko ei ollut nukkunut yöllä melkein ollenkaan. Taivas tuprutti edelleen valkoisia hiutaleita maahan, niin se oli tehnyt koko yön.

Jin oli eilen tullut Jiminin avuksi jouluvalmisteluissa. Jin oli melkei hakenut valmiin kakun leipomosta, mutta Jiminin mielestä mauttomasta kakusta ei olisi ollut mitään iloa, vaikka se olisikin ollut kaunis. Sen takia nuorempi oli käskenyt Jiniä hakemaan kaupasta liudan aineksia kakkua varten ja oli sanonut leipovansa kakun itse. 

Sillä aikaa Yoongi oli sanonut lähtevänsä pitämään Namjoonille seuraa pysyäkseen pois powerduon tieltä. Jimin oli tosin ollut hieman pettynyt, kun Yoongi oli kotiin tullessaan haissut liikaa tupakan ja viinan sekoitukselta. Joko miehet olivat ohikulkumatkalla eksyneet baariin, tai he olivat vetäneet pikkukännit Namjoonin luona ja tuprutelleet savupilviä pakkaspäivänä iltaan saakka.

Jiminin leipoessa kiireellä kakkua, Jin oli ehtinyt siivoamaan koko huushollin putipuhtaaksi. Tasot kiiltelivät, talo tuoksui puhtaalle, eikä lattialta löytynyt pientäkään pölypalloa tai leivänmurusta. Alkuillasta he olivat koristelleet kämpän jouluisaksi ja ripustaneet vielä muutaman joulupallon jo muuten valmiina olleeseen muovikuuseen. 

Jimin avasi television ja etsi sieltä jotakin katsomisen arvoista. Hän iski silmänsä ensimmäisenä vastaantulevaan jouluelokuvaan ja jätti sen ruudulle pyörimään. Yoongi nukkui vielä yhtä sikeästi kuin karhu talviunta, eikä nuorempi viitsinyt mennä häiritsemään tätä; hän ei halunnut Yoongin olevan vihainen jouluaattona, kun muutenkin päivä oli pyhitetty rauhalle ja rentoutumiselle.

Mustahiuksinen ei kuitenkaan ehtinyt syventyä elokuvaan kauaakaan, kun hänen puhelimensa alkoi soittamaan tuttua melodiaa hänen vieressään. Poika nappasi lasikantiselta sivupöydältä puhelimensa ja luki näytöllä vilkkuvan nimen; Jin.

Hän empi hetken, jaksaisiko kuunnella vanhemman ikuista pölpötystä alkavan päivän juhlasuunnitelmista. Lopulta Jimin kuitenkin tuli siihen päätökseen, että vastaisi ensimmäisellä kerralla, kun Jin muuten varmasti soittaisi uudestaan niin kaun, että Jimin vastaisi. Miksi siis jättää vastaamatta, kun voi säästyä helpommin siltä kaikelta vaivalta?

"Huomenta, kääpiö!!" Jin kajautti puhelimeen niin että nuoremman korvat särkyivät.

"Älä pliis muistuta mua mun pituudesta. Sitä paitsi Yoongi on vaan sentin pidempi! Kiusaa sitä!" Jimin valitti ja oli jo valmis katkaisemaan puhelun ensimmäisen puolen minuutin aikana. "Oliko sulla jotain asiaakin vai soititko huvikses?"

"Joo joo, oli mulla asiaa. Me ollaan Namjoonin kanssa tunnin päästä siinä, mulle tuli mieleen vielä pari juttua siihen ruokaan liittyen."

Jimin huokaisi. Hänen oli kai kuitenkin saatava blondipäinen mies nousemaan mukisematta ylös sängystä. Tai no, ei Yoongia mukisematta saisi hereille, mutta jos hän saisi pidettyä kaikki tarpeettomat kirosanat sisällään, päivä voisi alkaa vielä suhteellisen hyvin.

"Mitä sulle tuli mieleen? Mä voisin vaikka korjata asian, ennen ku ryntäätte tänne pää kolmantena jalkana."

"Sä et oikeestaan voi auttaa. Enää."