Killer

16.

"Yoongi, ei totuus muuta sitä tapaa miten sä valehtelit. Eikä sitä asiaa, mistä sä valehtelit. Mä luotin suhun, ihan sata lasissa. Ja sit sä tuot kotiin jonkun mua nuoremman pojan ruumiin, ja säilytät sitä ihan ku ei mitään meen keittiön pöydällä. Mikä suhun on menny? Sulla ois pitäny nousta kusi päähän jo aikoja sitten, jos se siitä olis kiinni."

"Mä tiedän, että mä tein väärin, mut pomo ei saanu ketää muutakaan niin äkkiseltään siihen hommaan. Mun oli pakko suostua."

"Sun ei oo pakko suostua mihinkään, Yoongi. Jos sun pomo pakottaa sut johonki, sä voit aina ilmottaa viranomasille kotirauhan häirinnästä."

"Tähän hommaan ei kannata vetää viranomasia mukaan. Jos sä sen teet, sä voit olla varma, et tää kaikki on ohi. Mä menetän kaiken. Ja sitä paitsi sä joudut siitä kans syytteeseen, että oot osallistunu ja auttanu murhassa ja pitänyt sitä salassa."

Yoongin leukaperät kiristyivät. Jimin oli vetämässä juttua yli hilseen, kutsumassa virkavallan suoraan kultasuoneen. Yoongi oli joskus ollut etsintäkuulutettujen listalla, mutta saanut sieltä kätensä puhtaiksi lahjomalla muutaman hemmon ja palkkaamalla maan parhaan asianajajan, Jung Hoseokin.

Lakia lukenut Jung oli ollut joskus Yoongin kanssa samoissa bisneksissä, mutta päättänyt lopettaa hommat ja tienata elantonsa laillisesti. Tai ainakin laillisemmin. Hän toimi useimmiten henkirikoksista syytettyjen ihmisten asianajajana, ja oli saanut muutamat pois pälkähästä. Tosin hän oli valikoiva, ja vaikka lupautui auttamaan suuren luokan rikollisia, ei hän aina jaksanut niistä välittää, eikä sen takia myöskään taistellut vapautusten ja syytöksistä kieltämisten kanssa aina tosissaan. Suoraan sanottuna riippui henkilöstä.

Hoseokilla, kuten myös Yoongillakin, oli suhteita sinne sun tänne, eikä todistusaineistojen tuhoaminen ollut homma eikä mikään. Ainoa haaste oli vain se, milloin kaveri oli töissä, milloin ei. Jos ajoitus meni sen kautta perseelleen, linnatuomio odotti lyhyen matkan päässä molemmilla osapuolilla.

Jimin huokaisi syvästi. Yoongi pystyi lukemaan nuoremman kasvoilta pettymyksen. Hän oli taas epäonnistunut suhteessaan. Jimin tosin oli ollut ensimmäinen joka oli ottanut hänen ammattinsa hyvin vastaan ja asettunut taloksi, kun muut eivät olleet vahingossakaan saaneet tietää hänen rahojensa alkuperää.

Jimin oli päässyt heti hänen ihonsa alle ja möngertänyt tiensä hänen sydämeensä lyhyessä ajassa. Yoongi ei ollut eläessään uskonut kenenkään omaavan niin suurta vaikutusta, että olisi saanut hänet tuntemaan edes pienen määrän tunteita, mutta Jimin oli tehnyt häneen vaikutuksen.

"Yoongi, mä en tiedä, kuinka kauan mä pystyn pitämään tätä enää salassa. Mä en oo kertonu kenellekään pihaustakaan ja luvannut sulle, etten ikinä kertois. Mut mä en usko et mä pystyn ihan hirveesti pidättelee itteäni.." Jimin laski kätensä Yoongin rinnalle ja katsoi vanhempaa lasittuneilla silmillä.

"Sun on pakko, Jimin. Ei oo muuta vaihtoehtoa. Mä tiedän, että sä pystyt pitämään tän salassa. Mä opetan sulle juttuja, sit siitä tulee helpompaa. Luota muhun, pliis."

Jimin huokaisi uudestaan, astui ensin pari askelta taemmas, kunnes lähti laahustamaan portaikkoa kohti. Hän halusi nukkumaan, hän ei halunnut miettiä tänään enää mitään, vaan laittaa maaten pehmeään sänkyynsä ja nukkua kuin tukki aamuun asti. 

-

"Pystytkö sä auttamaan mua? Mä en oikeesti tiiä mitä mä teen jos se avaa liikaa leipäläpeensä. Mä yritin, ja mä mokasin. Mä tiedän että se oli mun vika, ei ois pitäny tehä sitä yksin. Miks sä et ottanu sitä? Se on muutenkin ollu teidän juttu, nyt mä joudun keksimään jotain ja pirun nopeesti ennen ku se mädäntyy meidän viinikellarin ovensuuhun." 

Yoongi havahtui puhelusta kuullessaan pienet, lapsenomaiset askeleet takaansa. Hän oli ollut melkein koko yön hereillä, minkä takia hänen aistinsa ja hermonsa oli hyvinkin herkällä. Yksikin väärä sana, ja helvetti olisi irti, tulisi olohuoneeseen kunnon rovio.

"Hei sori, mut mun pitää nyt lopettaa", Yoongi sanoi ja painoi punaisen luurin kuvaketta. "Sä oot hereillä jo?"

Jimin nyökytteli unisena silmät puoliksi vielä kiinni ja kömpi sohvalle Yoongin viereen. 

"Sä näytät siltä että oisit saanu kunnolla turpaan molemmille puolille", mustahiuksinen huomautti nähtyään Yoongin kilometrien päähän säteilevät tummat silmäpussit. "Kenen kanssa sä puhuit?"

Yoongi huokaisi huomaamattomasti ja kiersi kätensä nuoremman ympärille. Hän antoi pienen suukon Jiminin otsalle ja painoi sen jälkeen päänsä mustahiuksisen päätä vasten. Hänestä oli tullut pehmo.

"Jinin."

"Mitäs se?"

"Kysy vaan yhtä juttua", Yoongi vastasi mahdollisimman ympäripyöreästi. 

Hän näki Jiminin kasvoilla pienen pettymyksen. "Mutta jotain sellasta, mitä sä et voi mulle kertoo", hän huokaisi ja nosti päätään katsoakseen Yoongia.

"Mmh", blondi hymähti. Mutta totta hän puhui, Jin oli pirauttanut hänelle ja kysynyt Jiminin syntymäpäivistä, jotka häämöttivät jo parin viikon päässä. Yoongilla oli hieman huono omatunto, ettei ollut muistanut nuoremman tärkeää päivää. Jin oli kysynyt myös, mitä nuorikko mahtaisi haluta lahjaksi vanhenemisen johdosta, mutta Yoongin oli ollut, ikävä kyllä, pakko vastata, ettei hänellä ollut minkäänlaista ideaa, mistä nuorempi pitäisi. 

Yhteistuumin he olivat tullut siihen lopputulokseen, että ruusukimppu ja suklaarasia riittäisivät ystäväpariskunnalta, mutta Yoongin oli tehtävä jotakin suurempaa. Viedä hänet treffeille kalliseen ravintolaan, antaa hänelle jokin hieno ja merkittävä kaulakoru, ja lopuksi viettää vielä ikimuistoinen yö kalliin hotellin ruusunterälehdin koristellulla sängyllä. 

Samalla, kun he olivat puhuneet, Yoongi oli päättänyt pyytää apua kinkkisessä tilanteessa luottohenkilöltään. Jin oli melkein lupautunut jälleen auttamaan ystäväänsä hädässä, mutta olihan miehen jo pakko selviytyä yksinkin, hän ei voinut laskea kaikkea Jinin varaan, vaikka hänen niin olisikin tehnyt mieli. Jinillä kun nyt sattui olemaan jo poikaystävä, ja olihan Yoongi nyt pyörinyt vuosikausia samoissa piireissä, Jin oli päässyt leikkiin mukaan vasta pari vuotta sitten.

Tyytymättömänä Yoongi oli huokaissut syvästi ja harmitellut mielessään Jinin vahvaa itsekuria.

"Mitä sä aiot tehä sille? Vai joko sä dumppasit sen?" Jimin kysyi ja nosti isot nappisilmänsä Yoongiin.

"En mä tiiä... kai se johonki pitää heivata. Oispa vittu krematorio, pääsis niin vitusti helpomalla", blondi huokaisi ja nojasi päätään käteensä.

Nuorempi huomasi hänen olevan hermoromahduksen partaalla, ja kaiken lisäksi vielä jännittynyt. Toisaalta, kuka nyt ei olisi, jos pienen teinin runneltu ruumis makaisi omien kätösten kautta omassa kellarissa.

Jimin ei ollut varma, pitäisikö hänen kertoa pientä vinkkiä Yoongille siitä, kuinka ruumiin saisi hävitettyä. Hän tunsi kotikaupungistaan yhden, joka oli yläasteen viimeiseltä luokalta asti halunnut päästä krematorioon töihin. Hän ei tiennyt, mikä ystävää siinä niin kiinnosti, mutta lukion jälkeen hän siellä oli uraansa alkanut takoa.

"Mä saattaisin tietää jonkun, joka vois ehkä auttaa."