Killer

7.

Aamu koitti Japanin puolella aurinkoisena. Jimin olisi halunnut nähdä kuuluisat kirsikankukat, mutta kukinta-aika tältä vuodelta oli mennyt jo kuukausia sitten. Hotellihuoneen ikkunasta näkyi puisto, missä vilisi jos jonkinmoista ihmistä. Suurin osa heistä oli työläisiä, puvut päällään ja salkut käsissään. 

Jimin nousi varovasti sängystä ja varoi herättämästä Yoongia. Hän asteli äänettömästi kylpyhuoneeseen ja sulki oven perässään, kuitenkaan laittamatta sitä lukkoon. 

Nuorikko tarkasteli itseään peilistä. Hänen mustat hiuksensa olivat aivan sekaisin yön jäljiltä, ja tummat silmänaluset suorastaan paistoivat hänen väsyneistä kasvoistaan. Jimin avasi kraanan valuttamaan viileää vettä ja kastoi hammasharjansa hanan alla. Altaan vierestä nuorukainen löysi hotellin hammastahnaa ja puristi sitä harjan päähän. 

Ovenkahva painui alas, ja yhtä väsyneen näköinen Yoongi asteli kylpyhuoneeseen sisälle. Vaahtosuinen Jimin oli vetää vaahdot väärään kurkkuun pelästyessään vanhemman räihnäistä ulkomuotoa. 

"Mistä haudasta sä olet noussut?" Jimin mumisi ja sylkäisi valkeaa vaahtoa lavuaariin. 

"Nukuin huonosti. Mikset sä herättänyt? Ei ollu kiva herätä yksin siihen kylmyyteen."

Jimin ei vastannut mitään, jatkoi vain hampaidensa pesua. Yoongi asteli lähemmäs Jiminin taakse ja kietoi kätensä nuoremman ympärille. Teko sai hennon punan nousemaan Jiminin kasvoille ja perhoset leijailemaan hänen mahassaan.

Yoongi katseli poikaystävänsä kasvoja peilin kautta. Hän näki selvästi punan Jiminin poskilla, vaikka nuorempi olikin yrittänyt peittää nolostumisensa kääntämällä kasvonsa allasta kohden. 

"Oot tosi söpö. Varsinkin sillon kun punastelet", Yoongi tokaisi ja sai Jiminin kääntämään kasvonsa takaisin kohti peiliä. Heidän katseensa kohtasivat vain sekunneiksi, mutta nuoremman katse sai silti Yoongin kylmän ja kovan sydämen hieman pehmeämmäksi ja lämpimämmäksi. 

Jimin sylkäisi uudestaan valkoisen vaahdon pois suustaan ja purskutti vettä parin sekunnin ajan, ennen kuin sylkäisi senkin pois. "Mitä me tehdään tänään? Kai me käydään siellä museossa?" Jimin kysyi varmistukseksi ja pyyhki suupielensä valkoiseen pyyhkeeseen. 

Yoongi huokaisi syvään ja laski leukansa Jiminin olkapäälle. "Se museo on Tokiossa ja me ollaan Osakassa. Autolla sinne ajaa yli kuus tuntia. Meen kannattaa mennä sinne linnuntietä, niin ei tartte istua koko hiton päivää autossa. Mä katoin eilen netistä niitä lentolippuja, mut seuraava kone sinne lähtee vasta sunnuntaina. Mä varasin ne liput sunnuntain ekalle koneelle, ni mennää vaikka sillon sinne. Sopiiko?" Yoongi selitti. Hän saattoi hieman ehkä valehdella siitä, että seuraava kone lentäisi Osakasta Tokioon vasta sunnuntaina, mutta heidän oli oltava täällä vielä lauantaina. 

Yoongi huomasi rakastettunsa kasvoilla pienen pettymyksen. Jimin oli odottanut pääsevänsä museoon niin kovasti, mutta Yoongin oli rikottava lupauksensa. Se rikkoi hänen haurastuneeseen sydämeensä pienen särön, mutta hänen täytyi pitää oma tahtonsa. Senhän takia he täällä olivat.

"Mä tiedän, että mä lupasin mennä sinne tänään, mut me just tultiin tänne. Käydään ensin kiertelemässä täällä ja ollaan Tokiossa sitten loppuaika ja käydään kaikissa niissä nähtävyyksissä, missä sä haluat."

Jimin levitti kasvoilleen pienen hymyn ja nyökkäsi. Hän irrottautui vanhemman otteesta pyörähtäen samalla kasvotusten Yoongin kanssa. Hän asetti kätensä poikaystävänsä paljaalle rinnalle ja suukotti tämän huulia, ennen kuin lähti takaisin huoneen puolelle.

Sängyn vieressä tönöttävällä yöpöydällä oleva digikello näytti aikaa 8.42. Hotellin aamupala loppuisi noin tunnin kuluttua, minkä jälkeen he ilmeisesti lähtisivät kävelemään ympäri Osakaa. 

Yoongi tuli ulos kylpyhuoneesta juuri kun Jimin oli saanut vaatteensa vaihdettua ja sängyn pedattua. "Jimin..", vanhempi aloitti hieman epävarmana, mutta sai kuitenkin Jiminin kysyvän katseen itseensä. "Ois jotain mitä sun ehkä pitäis tietää.."

Jiminin kasvoille kohosi huolestunut ilme. Hän odotti Yoongin sanovan, että he olisivat jääneet kiinni murhasta ja tulivat Japaniin vain sen takia, että pääsisivät pakoon. Kauhukuvat alkoivat vallata hänen mieltään, hän oli osallistunut murhaan ja pitänyt sen salassa. Nopeasti laskettuna hänen vankila-aikansa olisi vähintäänkin elinkautinen ja tuomio murhan salassapidosta ja avunannosta.

"Me ei tultu tänne vaan lomalle. Meillä on työkeikka.. tai no, mulla. Sun ei oo pakko osallistua siihen", vanhempi kertoi ja asteli lähelle Jiminiä. Heidän kasvojensa välillä oli enää vain senttejä, jotka olisi helposti saanut kurottua kadoksiin. Yoongi tunsi mustahiuksisen lämpimän hengityksen lähellä kasvojaan ja Jiminin sykkeen rinnassaan.

"Okei", Jimin huokaisi ja painoi otsansa Yoongin otsaa vasten. Vanhempi oli toisaalta helpottunut, toisaalta asia pilasi hänen matkailonsa. 

"Anteeks... Mun ois pitäny kertoo sulle."

"Ei se haittaa. Kunhan sä lupaat olla jäämättä kiinni. Mä en haluu tulla kattoo sua vankilaan", Jimin karisti ikävät ajatukset mielestään ja levitti kasvoillensa pienen hymyn, ennen kuin painoi mansikan väriset huulensa vanhemman omille. 

"Mä lupaan."

-

"Peruuta mun tilaus sun ongelmilles, pliis", Yoongi kuuli sarkastisen äänen puhelimen toisesta päästä. "Ite sä päätit ottaa sen sinne mukaan. Mä sanoin et me oltas oltu parempaa seuraa."

"No siitä sä et itekkään oo noin varma. Oisitte kumminki vaan kiehnänny toisissanne kiinni ja jättäny mut kolmanneks pyöräks."

"No ehkä joo. Mut missä se sun sydänkäpyses nyt pyörii ku ihan huvin vuoks vaan soitit."

"Jossain koriste-esinekaupassa se hilluu. Mut oli mulla asiaakin sulle. Voitko lähettää jonku osotteen mistä sais prepaid-luottokortin? Ei jäis niin paljoo jälkiä tänne", Yoongi kysyi. Hänen täytyi saada kertakäyttöinen luottokortti ennen kuin Jimin ehtisi ostaa mitään. Hän oli kyllä kieltänyt nuoremmalta kaikki ostokset alkuun, mutta ei hänestä ikinä tiennyt. Hän saattoi ihan spontaanisti parin tunnin aikana tuhlata jopa kolme tonnia turhiin ostoksiin miettimättä sen enempää. Rahaa oli kuin roskaa. 

"Tietty. Missä päin ootte? Mä yritän ettii mahollisimman läheltä."

"Wakayamassa. Hashimoton lähellä."

"Löysin yhen paikan. Tää on sit vähän hämärä et varauksella. Toivottavasti sulla on käteistä mukana. Mä lähetin sen osotteen sulle viestillä."

"Hei kiitti Jin. Oot ihan mahtava. Sano Joonielle terkkuja. Tuon sulle palkkioks sit jotain täältä", Yoongi lupasi ja lopetti puhelun juuri sopivaan aikaan. Jimin asteli reippaasti hänen viereensä käytävän penkille. 

"Kenelle sä puhuit?"

"Yhen kaverin kaa. Täytyy käydä yhessä paikassa. Ethän sä oo ostanu mitään?" Yoongi huolehti ja sai nuoremmalta vastaukseksi pään pudistuksen. Jiminin ilmeestä päätellen nuorempi oli kuitenkin löytänyt jotakin mitä kovasti halusi. "Mutta..?"

"Mut siel oli sellane ihan sika kiva paketti, mis tuli mukana kaks mukia ja sellanen kynttilä ja DIY-setti, et siihen kynttilään saa kiinnitettyy jonku oman kuvan! Mä oisin niin halunnu sen! Eikä se ees ollu kallis! Mä voin ostaa sen ihan ite, sun ei tarvii!" Jimin vinkui anova katse kasvoillaan. 

"Jimin, kyse ei oo siitä et joku ois liian kallis mun ostaa sulle. Tietysti mä voin ostaa sen sulle", vanhempi kertoi ja katsoi Jiminiä syvälle silmiin. Nuoremman katse kirkastui kuin pilven takaa paljastunut aurinko. "Mut sitä ennen meen pitää hakea yks juttu ennen ku mä voin ostaa sen sulle. Se paikka on ihan tässä lähellä ja voidaan tulla tänne takas sen jälkeen."

Jimin huokaisi syvään ja laski toiveikkaan katseensa maahan. Paketteja oli ollut enää yksi jäljellä, eikä nuorikko voinut olla varma olisiko niitä enää edes vartin päästä.