AVA WHILEY | kelmit fanfic

24

Kaikki kääntyivät katsomaan ovelle. Ava tunnisti huutajan seitsemäsluokkalaiseksi puuskupuhiksi, William Aldersiksi.

Salissa puhkesi paniikki, kauhunsekainen hälinä. Jotkut juoksivat ulos, jotkut jähmettyivät paikoilleen peloissaan. Ava puristi Siriuksen kättä lujempaa.

"Tiedätkö mitä? Minä en aio luovuttaa, ennen kuin viimeinenkin kuolonsyöjä on haudassa - tai sitten olen itse haudassa", Sirius murahti, ja jos Ava ei olisi paremmin tiennyt, hän olisi ihmetellyt äännähdyksen koiramaisuutta.

"Olemme molemmat ylpeästi häpeäksi suvuillemme loppuun asti, vai mitä?" Ava varmisti päättäväisesti.

"Blackit ja Whileyt saavat aina hävetä meitä", Sirius vastasi tilanteesta huolimatta virnistäen.

"Sinussa nyt on muutenkin liikaa hävettävää", Ava hymähti, toivoen jonkin yksityiskohdan paljastavan, että hän vitsaili - vaikka Sirius ei ollutkaan mitään ihmistenlukijatyyppiä, tai niin Ava uskoi.

"Olet vain kateellinen uskomattoman hyvästä ulkonäöstäni", Sirius väitti tapansa mukaan aina yhtä itsevarmana.

"Välillä mietin, että seurusteletko itsesi kanssa", Ava naljaisi.

Siitä leikkimielinen nahistelu ei edennyt enää pidemmälle. James raivasi tiensä väkijoukon läpi Lily käsipuolessaan ja Remus aivan perässään. Peterin tien tukki... sanotaanko nyt vaikka leveähkö luihuinen.

"Niin tyypillistä." James virnisti. "Kuolonsyöjät hyökkäävät joulutanssiaisiin, ja te tappelette tuollaisista."

"Ne muka arvotut tanssiparit eivät tainneet olla aivan sattumanvaraisia?" Ava tiedusteli huvittunut sävy äänessään, sivuuttaen Jamesin huomautuksen.

"Eivät todellakaan olleet", Sirius naurahti Avan vieressä, kuin se olisi ollut maailman selvin asia. "Älä luulekaan, etten huomannut, kuinka tanssit McGarmivan kanssa", poika kohdisti sanat Jamesille.

James levitti kätensä ja kohautti olkapäitään. "Minkä minä sille voin, että Minerva on yksinkertaisesti hurmaava?"

"Minä olen edelleen täällä, jos et sattunut huomaamaan", Lily huomautti murhaavia katseita heitellen.

"Sinua ei voi olla huomaamatta, kulta."

"Alan katumaan sitä, mitä lupasin aiemmin tänä iltana..."

"Mitä oikein lupasit?" Ava, Sirius ja Remus kysyivät yhteen ääneen.

"Minä lupauduin tuon hölmön tyttöystäväksi", Lily huokaisi kärsivän kuuloisena.

Sirius oli ensimmäinen, joka reagoi uutiseen.

"Viimeinkin!" tämä huudahti silminnähden riemastuneena, ja tönäisi sitten Jamesia. "Minähän olen aina sanonut, että kyllä vielä joku päivä seurustelet Lilyn kanssa, veli!"

"Minä muistelen taas, että olin sinun mielestäsi epätoivoinen ja naurettava", James muistutti.

"Huonompi juttu, veli... pitäisiköhän huolestua muististasi?"

"Myöntäkää nyt, että tämä parijärjestely oli paras mahdollinen", Remus painosti vaihtaen aiheen takaisin siihen, mihin aiemmin jäätiin. "Alkaa nimittäin näyttää siltä, että meitä ei hukuteta pienen... kepposemme takia. Ellei sitten asialla ole meidän kaikkien rakastama Lily."

Tässä vaiheessa James mutisi jotakin sen suuntaista, ettei erityisemmin kaivannut kilpailijoita, mutta luonnollisesti kukaan ei kiinnittänyt häneen huomiota.

"Olisittepa nähneet Avan ilmeen, kun hän tajusi, että olimme joutuneet pareiksi", Sirius tokaisi edelleen leveästi virnistellen.

"Itse näytät tällä hetkellä yhtä pahalta kuin Lily silloin, kun..." Ava aloitti, mutta Lilyn paniikintäyteinen huuto keskeytti hänet.