AVA WHILEY | kelmit fanfic

13

Keikka oli ohi, ja kuin ihmeen kaupalla kaikki olivat vielä selvin päin - ainakin jollain tasolla. Vaikka viimeinen esitys oli jo esitetty, kukaan ei ollut halunnut lähteä Kanelilohikäärmeestä. Sen hämyinen tunnelma, perinteiset kiinalaistyyliset lohikäärmettä esittävät maalaukset mutta kuitenkin melko moderni sisustus - joidenkin osalta myös unohtamatta juomia - houkuttelivat jäämään. Remus oli lähtenyt jonnekin, eikä kukaan tiennyt minne. Oikeasti, aina he onnistuivat hukkaamaan jonkun.

"Se viimeinen esitys oli ihan omaa luokkaansa", James naureskeli, kun kaikki paitsi kadonnut Remus istuivat nurkkapöydässä äärellä.

"Tiedän", Leo kommentoi ylpeänä, ja muutkin bändin jäsenet olivat samaa mieltä.

"Olihan siinä huikea laulaja", Ava totesi vitsaillen.

"Saanko huikealta laulajalta luvan mennä iskemään tuon tytön tuolla?" Sirius kysyi virnistäen, ja osoitti sitten baaritiskin luona seisovaa tyttöä.

"Oho, mistä lähtien olet tarvinnut Avan luvan johonkin tuollaiseen? Onko teillä ehkä jotain säätöä?" Emily tiedusteli silmät kiiluen.

"Saattaa olla", Sirius vastasi vilkaisten Avaa.

Ava mietti, mitä sanoisi vastaukseksi kysymykseen, joka koski baaritiskillä edelleen seisoskelevaa tyttöä, mutta onneksi hänen ei tarvinnut sanoa mitään.

"Hei, Kuutamo tulee viimein!" Peter huomasi. Se oli totta; Remus lähestyi ovelta, ja Ava epäili aluksi pojan olevan humalassa. Tämä näytti suorastaan leijuvan, ja unelmoivan näköinen ilme oli hiukan typerän oloinen.

"Minä olen löytänyt elämäni rakkauden", Remus julisti haltioituneena.

Koko pöytä räjähti nauruun. Sophie alkoi tietenkin kiljumaan innoissaan.

"Nyt on vähän nopeaa toimintaa, Kuutamo", James hekotti.

"Älkää tuomitko tuolla tavalla", Remus valitti. "Sen tytön nimi on Emma Yang, ja hän on oikeasti maailman kaunein ihminen."

"Emma? Emma Yang?" Tessa ihmetteli. "Emma on yleensä todella hiljainen, eikä puhu kellekään."

"Kerro kaikki, Kuutamo", James käski jälleen kerran ilkikurisesti virnistäen.

"Myöhemmin", Remus totesi.

"Arvatkaa mitä? En sittenkään tarvitse tuota baaritiskillä seisovaa blondia, kun minulla on jotain paljon parempaa", Sirius ilmoitti yhtäkkiä, ja otti Avaa kädestä kiinni.

Avan ajatukset pysähtyivät. Niin niillä oli tapana tehdä aina, kun Sirius sanoi jotain tuollaista. Siriuksen lähellä Avan ajatukset ylipäätään menivät aivan solmuun. Tajuamatta tilannetta kunnolla hän nousi hitaasti pöydästä pitäen edelleen pojan kädestä kiinni.

"Mennään jonnekin muualle", Ava hymähti hiljaa, ja katsoi Siriusta suoraan silmiin. "Ei tässä baarissa mitään vikaa ole, mutta tiedän paremmankin paikan."

"Miten vain, sinähän tämän linnan paremmin tunnet", Sirius totesi hymyillen sitä hurmaavaa hymyään, jolla tämä oli saanut useimmat tytöt sulamaan - niin kuin sai nyt Avankin.

Siinä he kävelivät käytävällä käsi kädessä, nauroivat typerille jutuille ja saivat osakseen kateellisia katseita muilta oppilailta. Oikeastaan kumpikaan ei muistanut, että kello oli jo pian yksi, eikä koulun käytävillä enää saisi olla. Vasta, kun professori Tuhotulvan aina yliluonnollisen kiiltävien kenkien kopina kantautui Avan tajuntaan, tyttö ymmärsi juosta ja veti Siriuksen mukanaan. Ei ollut aikaa miettiä. Siksi Ava teki hätäratkaisun, ja ryntäsi ensimmäisestä avonaisesta ovesta sisään sulkien sen takanaan.

"Jotenkin en yllättynyt, että juuri sinä ryntäät tähän aikaan työhuoneeseeni täysin varoittamatta", Olivia Springflower nauroi. Ava oli aiemminkin juossut milloin ketäkin pakoon lempiopettajansa huoneeseen, ja aina kyseenalaiseen kellonaikaan.

Olivian huone ei ollut muuttunut juurikaan viime kerrasta. Ikkunat olivat osittain värillistä lasia, ja huoneesta oli vaikea löytää nurkkaa, jossa ei olisi jotakin kasveja. Kristallipallot olivat niille tarkoitetussa laatikossa - jossa ne kyllä yleensä pysyivät myös tunneilla.

"Hei, et kai unohtanut ketään, vai oletko noin lumoutunut Avasta? Jos jälkimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa, en ihmettele", Sirius vaati itselleen huomiota.

"Älä huoli, vaikka Livvie ei huomaisikaan sinua, minä kyllä huomaan", Ava totesi naurahtaen.

"Mikään ei siis ole muuttunut - minua ei voi olla huomaamatta", Sirius ilmoitti hiukan ylimielisesti, ja Ava tönäisi tätä kuitenkin melko huvittuneena.

"Anteeksi, kun utelen, Ava, mutta... onko hän sinun poikaystäväsi?" Olivia tiedusteli.

Ava oli hetken hiljaa, eikä tiennyt, mitä sanoa. Tyttö ei tiennyt, ei todellakaan tiennyt, mitä heidän välillään oli.

"Kyllä minä taidan olla", Sirius vastasi hymyillen.

"En ollut edes varma, pitääkö Ava pojista sillä tavalla", Olivia naurahti. "Hänellähän oli pari vuotta sitten säätöä jonkun tytön kanssa."

"Älä puhu Windystä", Ava mutisi katse maassa. Hän yritti estää kyynelien tuloa, mutta turhaan.

Sirius taisi kerrankin tajuta, mitä kannattaisi tehdä, ja veti tytön pitkään, hellään halaukseen.

Jos olisin tiennyt, miten ihana Sirius osaa olla, en olisi lyönyt häntä silloin junassa... tai no, olisin, Ava ajatteli, ja loppu sai hänet hymähtämään pienesti.

"Luulen, että voimme jo mennä", Ava mietti hiljaa astuessaan askeleen taaksepäin. Kenkien kopinaa ei ollut vähään aikaan kuulunut, joten professori Tuhotulva oli varmaankin häipynyt. Sirius ei vastannut, nyökkäsi vain, ja virnisti sitten.

"En muuten vieläkään tiedä, mihin olemme menossa. Pitäisikö varautua siihen, että olet järjestänyt jonkun ansan?" poika huomautti.

"Pelkääkö suuri ja mahtava Sirius Black?" Ava naljaisi hyvin sarkastisesti, muttei kuitenkaan ilkeästi - enemmänkin hän yritti olla nauramatta.

"Sinä nyt vain olet pelottava", Sirius puolustautui avatessaan oven, mutta pojasta näki, ettei tämä ollut tosissaan.

"Pelottava ja ihana", Ava totesi tyytyväisenä. Puoli kahdelta yöllä olisi ehkä pitänyt olla nukkumassa, tai ainakin väsynyt, mutta nyt ei todellakaan väsyttänyt. Varsinkin, kun Ava tiesi, mitä oli tulossa.

"Okei, se paikka on tämän käytävän päässä. Sulje silmäsi, eikä sitten huijata", Ava ilmoitti. "Ja voinhan luottaa siihen, ettet kävele seinää päin?"
Sirius sulki silmänsä niin kuin Ava oli käskenyt, ja naurahti hiljaa.
"Jos haluat, että törmään seinään, seinän pitää kävellä minua päin", tämä vastasi.

"Se taitaa olla nyt virallista, meidän juttumme, siis?" Ava kuiskasi hiljaa, kysyvästi.

"No ei, vaan sanoin olevani sinun poikaystäväsi ihan huvikseni", Sirius tokaisi sarkastisesti saaden Avan nauramaan, ja nauroi itsekin mukana.

Pienehkö ovi käytävän päässä oli saavutettu, ja Ava käänsi sen auki.

"No niin, voit avata silmäsi", tyttö käski hymyillen typerästi.

"Tämä ei ollut ihan sitä, mitä odotin..." Sirius aloitti. "...mutta parempaa ideaa ei ihan helposti keksi!"

"Tiedän", Ava totesi edelleen virnistellen typerästi. "Tule nyt! Tänä yönä saat opettaa minut pelaamaan huispausta!"

He juoksivat kilpaa huispauskentän reunalle hakemaan luutia, ja vaikka kello olikin jo paljon, kumpikaan ei olisi juuri nyt mieluummin nukkumassa. Tämä yö olisi vain heidän kahden.
Tämä olisi Avan ja Siriuksen yö.

927 sanaa
—————————
Köh, tää luku on vähän lyhyt👀👀 lyhyt mut ihana! Niin kun aina, nii muistakaas kommentoida ja votee 8) ja laitetaanpa loppuun vielä tämmönen kysymys: mitä uskotte seuraavaks tapahtuvan?

Hopeahalla kiittää ja kuittaa!