AVA WHILEY | kelmit fanfic

23

"Emme halua olla myöhässä, vauhtia nyt!" Lily hoputti. Punahiuksinen tyttö näytti rehellisesti sanottuna aivan upealta tummassa, yönsinisessä mekossaan.

"Ei meillä ole vielä mikään kiire, Lils", Sophie rauhoitteli oikoessaan vaaleanpunaisen röyhelömekkonsa helmoja. Jos Lily olikin näyttänyt upealta, Sophie näytti Avan mielestä lähinnä kimaltavalta hattaralta.

Ava itse pyörähteli peilin edessä yrittäen käsittää, että tuo peilissä näkyvä tyttö, jolle voimakkaan sävyinen punainen mekko sopi täydellisesti, ja jonka kullanruskeat, yleensä kiharretut hiukset oli taiteiltu upealle kampaukselle, oli todella hänen kuvajaisensa. Ei Ava itseään missään tapauksessa rumana pitänyt, hän oli oppinut jo vuosia sitten näkemään itsensä kauniina. Mutta silti tuo peilistä katsova, Sophien upeasti meikkaama tyttö oli Avalle jollain tapaa vieras. Hän oli tottunut kohtaamaan peilissä sellaisen Avan, jonka hiukset olivat takussa ja vihreissä silmissä ilkikurinen tuike. Silmien pilke oli tallella edelleen, mutta muuten ulkomuoto oli huolitellumpi.
Tuo tyttö oli Avalle ehkä vielä vieras, mutta hän halusi oppia tuntemaan tämän.

"Joko mennään?" Sophie pyysi, tuoden Avan mieleen pikkulapsen, joka kärtti äidiltään karkkipussia.

"Rauhoitu nyt", Lily nauroi. "Mennään sitten."

He suuntasivat ensimmäiseksi oleskeluhuoneeseen, jossa muut Kelmit - eli myös Lilyn ja Avan parit odottivat.

"Voit sulkea suusi, Sarvihaara", Sirius huomautti Jamesille, jonka suu oli loksahtanut auki pojan nähtyä Lilyn.

Jamesin, Siriuksen, Remuksen ja Peterin lisäksi paikalla oli myös kiiltävään hopeanväriseen iltapukuun pukeutunut tyttö, kuudesluokkalainen Linda Tremblay. Avan silmiin syttyi arvioiva katse heti, kun hän tajusi, että tämä kaunotar oli Siriuksen tanssipari.

"Missä sinun parisi on, Matohäntä?" James kysyi ihmeissään.

"Yritin kyllä pyytää korpinkynnen Charlotte Brownia, mutta..." Peter aloitti.

"Mutta hänellä oli jo pari?" Remus ehdotti.

"Ei, vaan en lopulta uskaltanutkaan mennä puhumaan hänelle", Peter päätti lauseensa nolostuneena.

"Matohäntä!" Sirius huudahti pettyneenä. "Ei naisia tuolla tavalla isketä, pitää olla itsevarma!"

"Ei se ole niin helppoa", Peter mutisi.

"Anturajalka vain unohti, että kaikki meistä eivät ole kuin hän", Remus tokaisi.

"Ihan hyvä vain, ettette ole", Lily arvosteli. "Ei millään pahalla, mutta yksikin käy hermoille jo aivan tarpeeksi."

"Niinkö? Entä Sophie, oletko samaa mieltä Lilyn kanssa?" Sirius kysyi siihen sävyyn, että vastauksia oli pojan mielestä vain yksi, ja virnisti sitten hurmaavasti - välittämättä Linda Tremblaysta, joka kohotti kulmiaan kyseenalaistavasti.

Ava ehti jo huokaista ja vilkaista Lilyä valmiina pyöräyttämään silmiään, kun Sophie näytti alkavan kikattaa ja punastua. Viime hetkellä Sophie päätyi kuitenkin tokaisemaan jääkylmästi:
"Kiitos vain, mutta minulla on tanssiaisiin jo pari, ja niin on sinullakin, joten älä yritä, tai edes uneksi."

Avan kasvoille levisi vahingoniloinen virne. Hän oli ylpeä Sophiesta. Kuka tahansa ei pystynytkään pistämään tuolla tavalla vastaan Sirius Blackille!

"Me olemme aliarvioineet Sophien aivan täysin", Lily totesi järkytyksen ja ylpeyden sekaisella äänellä.

Ava nyökkäsi. "Niin olemme. Ja nyt hävettää."

Sirius näytti siltä, kuin joku olisi juuri kertonut tälle, että joulu olisi peruttu.
Ava ei tehnyt elettäkään peittääkseen vahingonilonsa, ja Sirius huomasi sen.