AVA WHILEY | kelmit fanfic

16

Kaiken piti olla niin hyvin kuin mahdollista.
Meidän piti olla erottamattomia.
Meidän piti vertailla joulun jälkeen arvosanoja, ja katsoa, kumpi oli menestynyt paremmin. Tietenkin olisimme nauraneet leikkimieliselle kilpailullemme. Paremmat arvosanat saanut olisi ilkkunut pilke silmissä toista.
Mutta mitään joulua ei tullut.
Meidän jouluamme ei tullut.
Ja kenen syytä se on?
Sen syyllisen nimi on Ava Jasmine Whiley.
Joka päivä,
näen luokan toisella puolella sen tytön, joka saa saa minut unelmoimaan menneisyydestä.
Joka yö,
se tyttö palaa uniini, ja herään kyyneleiden virtaan.
Olen naurettava.
Heikko.
Aiheutin tämän itse.
Minun pitäisi osata ottaa vastaan tämä.
Tämä on se tulevaisuus, jonka halusin, se tulevaisuus, jonka ihan itse rakensin.
En silti enää jaksa.
En jaksa.
Haluan pois
pois
pois
kauas pois.

Ava istui omalla sängyllään, kerrossängyn alimmassa kerroksessa, ja selasi päiväkirjaansa. Kyseinen merkintä oli kolmannen luokan lopulta. Se oli ollut kauheaa aikaa. Nyt se oli onneksi menneisyyttä.
"Hetkinen, entä jos kirjoittaisin tälle merkinnälle jatkoa?" Ava mietti ääneen, ja sekunnin murto-osassa päätti toteuttaa ideansa.

Hei! Tiedän, ettet voi lukea tätä, kolmasluokkalainen Ava, mutta aivan kuin välittäisin siitä ollenkaan. Sama hupsu minä edelleen olen, kaksi vuotta lähempänä vanhuutta vain.
Halusin sanoa kiitos. Kiitos, että et luovuttanut, vaikka sitäkin välillä mietit.
Nyt olen onnellinen.

Siinä se oli. Teksti, johon Ava oli varsin tyytyväinen, ja joka oli sataprosenttisesti totta.

"Mitä kirjoitat?" Sirius kysyi, ja hyppäsi hänen viereensä laskeutuen selälleen. "Päiväkirja? Onko siellä merkintöjä minusta?" tämä jatkoi ylimielisesti.

Ava pamautti kirjalla Siriusta päähän. (Ei mitenkään kovaa, lyönti olisi ollut pahempi jos kohteena olisi ollut joku muu.)

"Tiedättekö, me olemme olleet ihan liian kilttejä", myös huoneeseen saapunut James totesi. "Tai siis - me olemme Kelmit! Tähän mennessä olemme vain täyttäneet salin hammastahnalla, milloin meistä tuli näin tylsiä?"

"En oikein tiedä... mitäköhän mieltä Emma olisi tästä?" Remus epäröi. "Minulla ei ole varaa tyriä yhtäkään suhdetta, koska seuraavaa ei todennäköisesti tule. Kuka muka haluaa seurustella ihmissuden kanssa?" tämä naurahti ilottomasti, madaltaen ääntään niin, etteivät muut huoneessa olevat kuulleet.

"Joku on tossun alla", Peter huomautti.

"Pää kiinni, Matohäntä", Remus murahti.

James kohotti kulmiaan. "Rem, älä ajattele noin. Se on vain ominaisuus, se ei määritä sinua. Sitä paitsi, ei kai joku tyttö - hyvä on, Emma ei ilmeisesti ole vain joku tyttö, mutta silti - vaikuta siihen, mitä saat tehdä?"

"Nyt oli syvällistä, Sarvihaara", Sirius totesi.

"James... tyttöjen ei pidä antaa vaikuttaa käyttäytymiseen? Niin, sinunhan on hyvä puhua", Ava tuhahti.

"Siitä pilasta vielä, minulla olisi ehkä idea", Peter aloitti, mutta Sirius keskeytti puheen.

"Kyllä sinun ideasi tunnetaan!" tämä nauroi.

"Kuutamo, onko sinulla mitään ajatuksia?" James tiedusteli.

"Minun piti lukea taikuuden historian kokeisiin..." Remus mutisi. "Mutta, niin no, kun kerran sanoit, niin olenhan minä vähän miettinyt, miltä tuntuisi muuttaa professori Tuhotulva naiseksi. Rumaksi sellaiseksi, niin ettei edes Anturajalka yrittäisi iskeä sukupuolta vaihtanutta "olen-loistava-pimeyden-velho-ja-opettaja" -käppänää."