AVA WHILEY | kelmit fanfic

11

Sinä aamuna Avan herätessä tyttö oli todella jännittynyt. Paluu Durmstrangiin odottaisi häntä. Jollain oudolla tavalla Ava hiukan pelkäsi paluuta vanhaan kouluunsa - entä jos kaikki olisi muuttunut vähän alle parin viikon aikana? Sitä paitsi hän näkisi taas Windyn. Kauniin, mutta Avaa jääkylmästi kohtelevan Windyn. Se ei sattuisi niin paljon, jos... niin, no, jos asiat olisivat olleet kaksi vuotta sitten eri tavalla kuin olivat, eikä kaikki olisi muuttunut niin radikaalisti.
Onneksi oli yksi asia, joka ei muuttuisi. Se yksi asia oli The Crazy Circus -niminen bändi. Nimi oli toisella luokalla keksitty, mutta Ava piti siitä edelleen.
Ava lauloi bändissä, ei hän osannut muutakaan. Mutta sen, minkä hän osasi, eli laulamisen ja esiintymisen, hän osasi hyvin.
Emily soitti rumpuja, Oliver kitaraa, Tessa sähköpianoa ja Leo taas bassoa.
Windy oli joskus ollut bändin toinen laulaja...
The Crazy Circus -bändin ja Windyn lisäksi Durmstrangissa odottaisi myös Avan lempiopettaja Olivia Springflower. Professori Springflower oli jokseenkin omalaatuinen persoona, mutta oli ikuisesta kasvisruokahömpötyksestään huolimatta mukava ja hauska ihminen. Sen sijaan professori Tuhotulvan tunteja ja marinaa Ava ei ollut kaivannut. Myöskään Miaa ei ollut tullut ikävä. Tuntui oudolta, että Mia oli nyt 14-vuotias, sillä tyttö oli Ava mielestä henkisesti ensiluokkalaisten tasolla.

"Mitä ihmettä?" Lily huudahti huvittuneena. Jokseenkin uninen ääni paljasti Lilyn olevan vielä väsynyt, mutta muuten tämä näytti yliluonnollisen pirteältä - siis oikeasti, pirteältä puoli seitsemältä aamulla! "Miten on mahdollista, että sinä olit ensimmäisenä hereillä?"

"Sophie nukkuu useammin pommiin", Ava puolusteli, eikä kehdannut myöntää, ettei ollut nukkunut ollenkaan. Lily oli ihana, muttei ymmärtäisi.

"Aika lailla yhtä pahoja unikekoja te molemmat olette", Lily arvosteli. "No, herätetäänkö Sophie ja mennään oleskeluhuoneeseen odottamaan, että pojat heräävät? En nimittäin jostain kumman syystä usko, että he olisivat vielä hereillä."

"Hyvä on", Ava vastasi naurahtaen pienesti. "Luulin tosin, että menisit jo edeltä, etkä jäisi odottelemaan heitä. Välttelisit Jamesia niin kuin aina."

"Pitäähän minun tulla toimeen kaveriporukkasi kanssa edes jotenkin", Lily totesi. "Muuten saisin aina olla kiskomassa sinua irti heistä - varsinkin eräästä nimeltä mainitsemattomasta, enkä halua tulla teidän väliinne. Ajattelin ensin, ettei teidän jutustanne tulisi mitään, kyllähän sinä tiedät, minkälainen Sirius on. Mutta no, näyttää siltä, että minun täytyy alkaa sietämään teitä Kelmejä, tai jään taas Sophien kanssa kaksin."

"En olisi niinkään varma", Ava huokaisi. "Mutta hei, ei puhuta enempää näistä jutuista, vaan herätetään tuo laiskiainen!"

Lily hihitti hetken, nappasi sitten tyynyn Sophien pään alta ja heitti sen tytön päälle.

"LILY EVANS! SINÄ ILKEÄ PIKKU OTUS", Sophie kirkui ja ponnahti pystyyn.

"Meillä on puoli tuntia aikaa olla pihalla", Lily muistutti.

"MITÄ?" Sophie kiljaisi. "Kuka idiootti keksi, että lähtö on niin aikaisin? En ole vielä edes pakannut laukkuani!"

"En yllättynyt tuosta jälkimmäisestä", Lily supatti Avalle sen verran kovaan ääneen, että Sophienkin oli varmasti tarkoitus kuulla sanat.

Sophie ei kuitenkaan kiinnittänyt lauseeseen paljoakaan huomiota, vaan säntäsi penkomaan vaatekaappia ja sullomaan vaatekappaleitaan mustaan, kiiltävään laukkuun. Ava katseli hiukan ihmeissään, kuinka vaaleanpunaisia, valkoisia ja mustia vaatteita lensi tummahiuksisen tytön laukkuun käsittämättömiä määriä. Vaatteet olivat ihan kivan näköisiä, mutta eivät Avan tyylisiä - Sophien vaatteet eivät olleet hänelle tarpeeksi persoonallisia, vaan vähän tylsiä.