AVA WHILEY | kelmit fanfic

22

"Vapiskaa, luihuiset! Kelmit ovat palanneet", James julisti jo Suuren salin ovilta.

"Oliko tuo nyt aivan välttämätöntä?" Remus tuhahti.

Luihuisten pöydässä kohahti. Jotkut kääntyivät katsomaankin, ja kiivas supina valtasi pöydän. Rohkelikoilta taas oli vastassa iloista huutelua.

"Tältäkö tuntuu kuuluisuus?" Ava vitsaili hänen vieressään kävelevälle Peterille.

"Totta kai tämä oli välttämätöntä, Kuutamo! Me olemme Kelmit, ethän ole unohtanut sitä?" James vastasi närkästyneenä Remukselle.

"En tietenkään", Remus naurahti.

"Olin jo unohtanut tuon kärpäsennaaman", Sirius sihahti Jamesille ja tuijotti Bellatrixia sillä tavalla, että jos katse voisi tappaa, luihuistyttö olisi jo enemmän kuin kuollut.

"Kärpäsennaama?"

"Oletko koskaan nähnyt suurennettua kärpästä?" Sirius puolustautui. "Ne ovat rumia."

"Minä taas en valitettavasti unohtanut, miltä rasvapää-Ruikuli näyttää", James valitti. "Istuin viime vuonna hänen vieressään liemitunneilla. Kerran erehdyin kääntämään katseeni sekunnin murto-osaksi Ruikulin hiuksiin, jos niitä voi edes hiuksiksi kutsua. Näen siitä edelleen painajaisia!"

"Mahtaa olla rankkaa olla sellainen likapesäke. En selviäisi päivääkään Ruikulin näköisenä", Sirius arvosteli antaen huoliteltujen otsahiustensa valahtaa toisen silmänsä eteen, kuin haluten korostaa, ettei todellakaan näyttänyt samalta kuin Kalkaros.

"Nytkö yrität iskeä jo minua?" James kysyi järkyttyneenä hetken hiljaisuuden jälkeen.

"En! Merlinin yksisarvisasun nimeen, mitä oikein kuvittelet?"

"Sinusta kun ei koskaan tiedä..."

Ava ei enää tämän jälkeen kuunnellut keskustelua, sillä hän keskittyi seuraaviin tapahtumiin. Ne oli suunniteltu jo vaunuissa paluumatkalla.

"Captimus luihuiset!" kaikki viisi huusivat loitsun yhteen ääneen. Mitään ei ensin näyttänyt tapahtuvan, ja Bellatrix ehti jo virnistää voitonriemuisesti. Luihuistyttö oli nousemassa seisomaan päästäkseen ilkkumaan Kelmejä epäonnistuneesta kiroamisyrityksestä, mutta tuoli nousi mukana. Se oli tarttunut Bellatrixiin kiinni.

"Te... te iljettävät saastat! Peruuttakaa heti typerä kirouksenne!" Bellatrix kirkui raivoissaan.

Näky oli melko huvittava. Lucius Malfoy ei saanut kättään irti lasistaan, ja Kalkaros oli Bellatrixin tavoin tarttunut kiinni tuoliinsa.

"Kiva asu, serkku", Sirius naljaisi.

"Minä kun luulin, että käsityksesi kivasta asusta naispuolisella henkilöllä tarkoittaa bikineitä", Bellatrix irvaili takaisin, mutta vakavoitui sitten. Ääni hiljentyi ja muuttui uhkaavaksi, ja tytön silmät tummenivat entisestään. "Sinun asemassasi ei ole varaa olla noin ylimielinen, verenpetturi. Sait jo viimeisen varoituksesi. Olisit käyttänyt sen hyödyksesi, kun oli vielä tilaisuus."

"Uhkailetko minua?" Sirius sihahti selvästi raivoissaan. Jamesin silmiin oli syttynyt samanlainen, palava, vihainen katse. Tämä olisi varmaankin hyökännyt Bellatrixin kimppuun, ellei Remus olisi pitänyt Jamesia paikoillaan.

"Hmm... ehkäpä, serkku, ehkäpä", Bellatrix hymähti mielipuolinen ilme kasvoillaan. "Tiedätpä ainakin, ketä kiittää, jos seuraavat päiväsi eivät mene aivan suunnitellulla tavalla." Tämän sanottuaan Bellatrix nosti leukansa pystympään ja poistui paikalta niin ylväästi, kuin tuoli vaatteisiin tarttuneena oli mahdollista.