AVA WHILEY | kelmit fanfic

35

Kelmit istuivat Kolmen luudanvarren nurkkapöydässä viettämässä ystävänpäivää. Ava pudisteli päätään, kun Sirius turhaan yritti kohottaa tunnelmaa esittämällä Poppy Tayloria puhumassa kumiankoilleen. Emman kuolema painoi edelleen jokaista heistä, mutta erityisesti Remus nojaili ikkunaan ja huokaili vähän väliä. Emma Yangin kuolema oli ollut kauhea onnettomuus. Vain yksi luvaton veneretki, liian suuret aallot ja liian vähän varovaisuutta. Emma oli vajonnut järven syvyyksiin, jossa tyttö ilmeisesti myös pysyisi. Ruumista ei oltu löydetty - järvi oli ottanut Emma Yangin ikuisesti omakseen.

"Oliko pikku kumiankkakullanmurusillani ikävä mamia? Mami tulee, ei mitään hätää, Taavetti-Amanda, mami tulee", Sirius kimitti Poppy Taylorin ääntä matkien.

"Äh, ole jo hiljaa, Anturajalka", James mutisi.

"Voi ei, ei kai pikku Sara-Annalisa-Lucialle tullut paha mieli?" Sirius jatkoi esitystään ja pörrötti Jamesin hiuksia.

"Vai että Sara-Annalisa-Lucia..." James puuskahti itsekseen.

Ava ei voinut mitään sille, että hänen suupieliään alkoi nykiä hänen yrittäessään estää itseään virnistelemästä tai nauramasta. Hän tiesi olevansa hyvin tahditon nyt, kun Remus suri Emmaa, mutta hänen tunteillaan ei koskaan ollut ollut tilannetajun häivähdystäkään. Pidätellystä naurahduksesta syntyi kummallinen ääni, ja siinä vaiheessa Ava ei enää pystynyt hillitsemään itseään.

"Mikä ihme se oli?" Remus nauroi, ja Ava oli helpottunut siitä, että oli saanut edes hetkeksi Remuksen vähän iloisemmaksi.

"En tosiaan tiedä", Ava tunnusti, kun oli saanut rauhoituttua.

"Entä se haaste?" Sirius kysyi vaihtaen aihetta. Sirius näytti hyvin itsevarmalta, ja varmaankin tiesi voittavansa. "Montako nimeä listallasi on?"

"Lasketaanko kumiankat?" Ava halusi tietää, ja oli saada uuden naurukohtauksen ymmärrettyään, miten säälittävältä kuulosti.

"Ei lasketa", Sirius tuomitsi heti, ja Ava otti parhaan mököttävä pikkulapsi -ilmeensä.

"En ole vielä aloittanut, onko selvä?" Ava huokaisi.

"Kannattaisi aloittaa", Sirius virnisteli. "Neljä. Bethany Cartledge, neljäsluokkalainen puuskupuh. Sievä tapaus, pitkät vaaleat hiukset, mutta liian hiljainen ja kiltti. Sitten oli Eva Shadowlake, kolmasluokkalainen luihuinen. Hiukan liian nuori, mutta minkäs sille voi, että hän halusi helpottaa voittoani käytännössä takertumalla minuun kiinni. Oli hänkin kaunis, Bethanyn vastakohta mustine hiuksineen ja tummine ihoineen, mutta en vain pidä luihuisista. Carla Gatewoodia, kuudesluokkalaista rohkelikkoa, joutui vähän suostuttelemaan, mutta-"

"Kiitos, riittää", James totesi siihen sävyyn, että Siriuksen olisi parempi olla jatkamatta.

"Puhuiko joku Carlasta?" uhkaava ääni ärähti, ja Avan silmät laajenivat. Sirius taisi olla pulassa. Carlan oletettu poikaystävä oli Rohkelikon huispausjoukkueen kapteeni, Jacob O'Brien, jonka paikkaa James oli havitellut jo kauan.

"Ai, onko hän sinun tyttöystäväsi?" Sirius ei tehnyt elettäkään peitelläkseen sitä, että halusi ärsyttää Jacobia. "Voi, olen todella pahoillani."

Ivallinen äänensävy ei jäänyt huomaamatta keltään. Ava näki Remuksen puristavan silmänsä tiukasti kiinni ja kuuli Jamesin yrittävän sanoa jotain turhasta uhittelusta. Peter näytti siltä, että oli valmiina juoksemaan pakoon.

"Kerjäätkö hankaluuksia?" Jacob tiuskaisi. "En haluaisi millään joutua pelaamaan seuraavaa huispausottelua toinen lyöjistä sairaalasiivessä, jos ymmärrät vihjeen."

"Enpä usko ymmärtäväni. Minä taas en haluaisi pelata seuraavaa peliä ilman kapteenia", Sirius naljaisi takaisin.

Ava ei voinut uskoa, että Sirius tosiaan kerjäsi tappelua tuolla tavalla. Mitä ihmettä oli tapahtunut - oliko Emman kuolema vaikuttanut niin voimakkaasti, vai mistä oli kyse? Jacob tarttui lujasti Siriuksen hartioista kiinni ja paiskasi tämän maahan ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään. Samalla Siriuksen taskusta lennähti jokin paperi, joka näytti erehdyttävästi kirjeeltä. Ava poimi lapun maasta, eikä millään voinut olla vilkaisematta tekstiä. Hän ei enää pystynyt katsomaan tappelua tajuttuaan, mikä siihen oli todella syynä. Kaikilla heistä mitä ilmeisimmin meni suorastaan loistavasti.