AVA WHILEY | kelmit fanfic

44

Elisabeth Whiley alitajuisesti tunsi silmissään välähtelevän raivon. Sähkön. Hänen kasvonsa vääntyivät rumaan irvistykseen. Tildamaria Frostedglass seisoi hänen edessään kylmän välinpitämättömän näköisenä, kuin ei olisi ollenkaan välittänyt poikansa teoista. Mikä haahka. Juuri se tuo inhottava typerys oli. Haahka. Haahka, joka yritti turhaan esittää korkea-arvoista riikinkukkoa. He olivat jonkun koillislinjalaisen, jonka nimeä hän ei äkkiseltään saanut päähänsä, kolmikerroksisessa puutalossa. Renessanssiaikaiset maalaukset näyttivät kieppuvat hänen ympärillään.

"Sinäkö et tosiaan välitä?" hän kuuli äänensä kiristyvän luonnottoman korkeaksi. "Sinuako ei oikeasti kiinnosta, että sinun pikkuäpäräsi takia minun poikani viruu sairastuvalla korkeassa kuumeessa?"

"Se oli harmillinen onnettomuus." Tildamaria ei vaivautunut edes kuulostamaan pahoittelevalta, myötätunnosta puhumattakaan.

"Onnettomuus, vai? Ja paskat", Elisabeth sihahti. "Voin järjestää sinulle hankaluuksia, jos haluat. Voin vaikka tuhota elämäsi, jos siihen pitää mennä. Sillä loppujen lopuksi sinä olet vain turha nousukas, joka kuori perunoita porojen ruuaksi ennen kuin Theodor Frostedglass tuli ja päätti hommata kanssasi pari lasta."

Tildamaria kalpeni silminnähtävästi. Lopultakin tämä tajusi vilkaista ovea, jonka takana sairaanhoitajat hälisivät Gabrielin ympärillä. Elisabeth hymähti itsekseen kylmästi. Ainakin hän oli saanut Tildamarian edes esittämään myötätuntoista.

Elisabeth oli päässyt vierailemaan poikansa luona, mutta tämä oli ollut juuri ja juuri hereillä eikä ollut tunnistanut edes äitiään. Sen sijaan Gabriel oli puhunut hajamielisen oloisena jostakin Sophiesta. Se oli nostanut Elisabethin ihokarvat pystyyn. Hänen oli vain pakko toivoa, ettei hänen poikansa houraillut jostakin salarakkaudesta. Hän ei nimittäin tuntenut yhtäkään tarpeeksi korkea-arvoista tyttöä, jonka nimi olisi ollut Sophie.

"Yritätkö sinä uhkailla minua, Ellie?" Tildamaria kallisti lopulta päätään huvittuneesti. Ja niin sekin heiveröinen esitys myötätunnosta oli mennyttä.

"Minä totta tosiaan aion tuhota vähintään sinun maineesi, Tildamaria Frostedglass", Elisabeth tiuskaisi.

"Kuin myös, kunnianarvoisa rouva Whiley", Tildamaria tokaisi ivallisesti kääntyessään kannoillaan ja kävellessään pois nahkasaappaiden korot kopisten.

***

Hei, ajattelin vain ilmoittaa, että nämä hölmöt tekevät minut hulluksi.
Joku päivä vielä pimahdan ja luulen olevani joulukuusi. Mutta toistaiseksi en ole vielä alkanut haalia joulupalloa ja kimallenauhaa koristeikseni. Kimallenauha ei tosin kuulosta huonolta. Voisin ehkä kokeillakin. Äh, nyt tämä meni taas tähän — minä taidan oikeasti olla sekoamassa. Tiedätkö, kirjeissä ei nykyisin uskalla kertoa kaikkea, mutta... olen liikkuvassa talossa, joka ei varmaankaan ole edes laillinen. Että sellaista. Idioottijahti käynnissä. Taidan kirjoittaa silkkaa hepreaa, mutta en oikein voi selittää asiayhteyttä. Niin kuin sanoin, kirjeitse viestiminen ei ole enää turvallista, jos haluaa sanoa muutakin kuin laittaneensa omenapiirakan uuniin.
En oikein tiedä, miksi aloin kirjoittaa. Olen kyllä kirjoittanut aivan liian vähän lähiaikoina. Tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista. Kirjoitan nyt sen mainitsemani liikkuvan talon katolta. Meillä on kattojuhlat. Lilylle ei tietenkään ole kerrottu. Hei, en minä kai Lilylle kertoisi, jos en halua äkillistä loppua lupaavasti alkaneille juhlille. Tähtiä ei näy nyt, mutta pilvien pitäisi kohta väistyä. Vähän kyllä pelottaa, että meno on siinä vaiheessa jo niin villiä, että putoamme kuin kypsät omenat puusta. Tiedän, tiedän... ei pitäisi kirjoittaa vertauksia näin aamuyöstä.
Haluaisin olla siellä. Onko The Happy Owliin ilmestynyt lisää kiellettyä tavaraa? Vähän kaduttaa, etten ostanut sitä mansikanmakuista hiuslakkaa silloin kolmannella luokalla, kun sitä myytiin. Entä onko rakas Jaydenimme yhä yhtä vastenmielisen näköinen? Ihan totta, hän on aina näyttänyt minusta siltä mököttävältä kääpiöltä Lumikista ja seitsemästä kääpiöstä, tai mikä sen jästisadun nimi nyt olikaan. Yh, Jayden Frostedglassista puhuttaessa menee ruokahalu. Lähetä uusin numero siitä kielletystä juorulehdestä, jota ennustuksenopettaja toimitti, kun olin viimeksi siellä. Luulenpa, että kaikki täällä tarvitsevat nyt jotain aivotonta hömppää luettavaksi. Toivottavasti pääsen pian sinne. Lyön vetoa, että olen yhä pidempi!
— Ava