AVA WHILEY | kelmit fanfic

3

"Helvetti", Sirius manasi ja työnsi peilin takaisin taskuunsa.

"Eiköhän mennä antamaan Bellatrixille opetus", Ava sanoi uhmakkaasti.

"Todellakin", Sirius mutisi ja lähti vauhdilla kävelemään jotakin käytävistä pitkin.

"Hei, odota!" Ava huudahti juostessaan pojan perään. Tämä on hullua, hän ajatteli.
Alle vuosi sitten olin Durmstrangissa Tessan ja Emilyn kanssa, ja nyt juoksen pitkin Tylypahkan käytäviä menossa auttamaan poikaa, jonka olen tuntenut noin päivän verran.

"Kerro vain totuus, Lupin", edestäpäin kuului hyytävä ääni, jonka Ava epäili kuuluvan Bellatrixille.

"En ikinä", Remuksen ääni ärähti.

Mistä he puhuvat?

"Jos olen oikeassa, sinullahan on.. hmm, ongelmia. Puoli, jota pidät oikeana, ei suojele kaltaisiasi", Bellatrix kuiskasi. "Pimeyden Lordi ei aliarvioi tai halveksi liittolaisiaan."

"Nyt rakas serkkuni meni liian pitkälle", Sirius murahti hiljaa, ja ennen kuin Ava ehti sanoa mitään, tämä oli jo syöksynyt esiin.

"Tämäpä loistavaa", Bellatrix venytti sanojaan tyytyväisenä. "Verenpetturi ja ihmissusi."

Ihmissusi?

"Lisää listaan vielä minut", Ava sihahti tullessaan esille piilostaan.

"Ja minut", James ilmestyi nurkan takaa. Peteriä ei näkynyt, mutta Ava oletti, että poika tulisi aivan pian.

"TAINNUTU!" Bellatrix kirkaisi osoittaen Jamesia.

"Estous!" James torjui kirouksen, ja Ava huokaisi helpotuksesta. Pakkohan heidän oli voittaa, heitä oli sentään neljä yhtä vastaan.

Äkkiä Ava tunsi kirouksen iskevän itseensä. Äänetön kirous. Voi kuinka ihanaa.

"Mikä kirous se oli?" hän kuuli jonkun kysyvän, mutta ei erottanut, kuka oli kyseessä. Ehkä kyseessä oli jokin kirouksen aiheuttama harha, mutta kysyjä kuulosti oikeasti huolestuneelta.

"E-en tiedä", Ava vastasi henkeä haukkoen. Joku lähestyi häntä - mutta Ava ei hahmottanut, kuka.

"Älä tule lähemmäs, Bellatrix", tyttö kuuli sumeasti jonkun varoittavan. Bellatrixin ja hänen väliinsä astui hahmo, josta Ava ei saanut kunnolla selvää... vai oliko Bellatrix vain tullut lähemmäs?

Äänet sekoittuivat toisiinsa ja synnyttivät sekamelskan, hälinän, josta ei voinut ottaa tolkkua. Kaikki sumeni, ja alkoi kieppua. Hänen näkönsä terävöityi jälleen, ja äänet erottautuivat jotenkin toisistaan. Ava saattoi juuri ja juuri nähdä, kuka oli asettunut hänen ja Bellatrixin väliin.

"Sirius?" Ava kysyi hiljaa. Poika kääntyi, ja hymyili hänelle.

Sitten kaikki jälleen sumeni.

***

"Minä tapan Bellatrixin", Ava kuuli jonkun sanovan. Tyttö avasi silmänsä hitaasti. Huone oli väreiltään lähinnä punainen ja kultainen, ja takassa roihusi tuli. Tämän oli pakko olla Rohkelikon oleskeluhuone.

"Haluaisiko joku selittää, mitä on tapahtunut?" Ava tiedusteli noustessaan sohvalla istumaan.

"Vähän sen jälkeen, kun menetit tajusi, Bellatrix käytti Remukseen jotain kirousta, jota emme tunnistaneet", James aloitti.

"Mitä Remukselle kävi?" Ava kysyi nopeasti.

"Hän joutui sairaalasiipeen", James totesi synkästi. "Me muut selvisimme melko helpolla, lukuunottamatta paria haavaa, ja Peter pysyi piilossa loppuun asti, joten Bellatrix ei koskenutkaan häneen."