AVA WHILEY | kelmit fanfic

28

"Mitä te teette täällä?" Sophie kysyi.

Hetkeen kukaan ei saanut sanaakaan suustaan.

"Mitä sinulle on tapahtunut?" Lily lopulta rikkoi hiljaisuuden.

"Puhut luultavasti kasvojeni arvista", Sophie totesi tuijotellen käsiään. Ava tajusi hetki hetkeltä selvemmin, kuinka vaikeaa tämän täytyi olla Sophien kaltaiselle, suoraan sanottuna melko ulkonäkökeskeiselle tytölle. "Osa niistä kyllä haihtuu näkyvistä ajan myötä."

"Mutta kaikkiko eivät?" Ava yritti kuulostaa kysyvältä.

Sophie nyökkäsi pienesti surullinen ilme arpien raidoittamilla kasvoillaan.

"Hei, et ole ainoa, jolla on arpia", Remus muistutti. "Minä ehdin jo luulla, ettei kukaan ole kiinnostunut tällaisesta arpinaamasta, mutta Emma todisti ajatukseni vääriksi. Sinäkin varmasti löydät jonkun, joka ei arvioi sinua ulkonäön perusteella."

"Niin kai", Sophie huokaisi.

Ava hätkähti takaisin nykyhetkeen muistosta, kun Sirius tönäisi häntä kylkeen ja virnisti. Hetkessä Ava oli taas Potterien perheen olohuoneessa, jossa Lily luki kirjaa ja Remus ripusti vielä viimeisiä koristeita joulukuuseen.

"Nukutko?"

"Arvatenkin kysyt seuraavaksi, näinkö unta sinusta..."

"No, näitkö?"

"Sovitaanko, ettei pilata joulutunnelmaa väkivallalla?" Ava tiedusteli uhaten Siriusta hänen kädessään olevalla vesikannulla. Vesikannun hän oli napannut pöydältä äkkiä saadakseen jonkin uhkausvälineen.

"Sovitaan sitten niin, eli laske se aseesi", Sirius nauroi. Sitten poika laski kätensä Avan olkapäälle, ja Ava nojautui Siriusta vasten.

"Paras joulu koskaan", Ava mutisi hymyillen hiljaa itsekseen.

"Niin, niin, kaikki tajusivat, te rakastatte toisianne ja muuta romanttista soopaa, NYT ON JOULU, MERLININ NIMEEN!" James karjui lauseensa lopun innostuneesti, rikkoen tunnelman. Avan suu loksahti auki, ja hän alkoi virnistellä leveästi nähdessään Jamesin asun.

"Sarvihaara on ihan kunnolla omistautunut jouluihm- tarkoitan, jouluhirvi!" Ava huudahti.

Jamesilla oli päällään valtava tonttulakki, enkelinsiivet, jonkin sortin joulumuorimekko ja varmaankin puolet jouluvalovarastosta.

"Häpeän silmät päästäni", Lily suhahti hyvin kuuluvasti.

"Olisitte nähneet viime vuoden asuni", James ylpeili pyöriessään niin, että punaisen mekon helmat hulmusivat.

"Näen siitä edelleen painajaisia", Sirius kiusasi.

"Ja omasiko oli parempi? Odotin jotain omaperäisempää kun vaaleanpunaiseen kimallemekkoon pukeutunutta joulukuusta", James arvosteli.

"Onneksi en ollut silloin täällä", helpottunut Remus kommentoi väliin.

"Oli se ainakin parempi kuin sinun lumiukkosi, jolla oli nyrkkeilyhanskat ja kattila päässä. Ja ai niin, olit varastanut äitisi korkokengät", Sirius muisteli.

James irvisti. "En mieluummin muistelisi niitä korkokenkiä. Niillä kävely osoittautui hankalammaksi kuin olin kuvitellut. Nyrjäytin nilkkani sinä jouluna."

"Muistan sen hyvin", Sirius tokaisi edelleen virnistellen.

"Nyt on sinun vuorosi olla jalkapuoli", James muistutti, ja Siriuksen virne hyytyi äkkiä. "No niin, otapa tästä tonttulakki!" James vielä käski hilpeästi, ja ennen kuin Sirius ehti vastustella, tällä oli jo tonttulakki päässä.