Sielun kevyt kosketus

29

29

Huone oli tyhjä. Ei lumousta, ei jälkeäkään sielujen kiteymistä. Hetken verran Liam mietti, olivatko he väärässä paikassa, mutta nähdessään Lightin vain istuvan lattialle ja painavan päänsä käsiinsä hän alkoi uskoa, että huone oli se, jota he olivat lähteneet etsimään. Light oli kävellyt epävarmasti, edeten niin hitaasti kohti pohjoistornia, että välillä Liam tarjoutui auttamaan häntä eteenpäin. Mies ei ollut aivan niin hyvässä kunnossa kuin oli yrittänyt antaa ymmärtää Augustin läsnä ollessa. Nyt Light antoi periksi väsymykselle ja nousi vasta muutaman minuutin kuluttua valmiina poistumaan.

He olivat varoneet pimeässä kohtaamasta ketään. Jos tilanne vaati, he olivat odottaneet hetken, kiertäneet pidempää reittiä. Ulkona oli liikkunut väkeä, ja näytti siltä, että jonkinlainen joukko oli lähdössä linnoituksesta. Liam ei voinut olla miettimättä, oliko porukka matkalla Rosan käskystä vai tilanteen rauettua toimimassa omin päin. Täällä osissa linnaa ei ollut ketään, pelkkää pölyä ja tyhjyyttä. Kun he palasivat huoneesta porraskäytävään, aurinko alkoi hiljalleen nousta jossakin kaukana horisontissa, puiden ja kaupungin takana.

"Meidän pitäisi mennä", Liam sanoi ja kohtasi Lightin katseen. Hän toivoi, että mies ymmärtäisi, että hän tarkoitti paljon suurempaa lähtöä kuin poistumista tästä huoneesta. He eivät voisi jäädä tänne ja odottaa, mitä kamalaa seuraavaksi tapahtuisi tai kuka vaatisi jommankumman päätä vadille. Light piti kiinni hänen olkapäästään, kun hän kietoi käsivartensa tämän ympäri pitääkseen miestä pystyssä.

"Pimeän turvin? Sanomatta kenellekään?" Light puhui kuiskaten.
"Niin."
Aikaa ei olisi paljon, päivä koittaisi pian.
"En halua lähteä sanomatta Augustille", Light sanoi hetken mietittyään. "Ja hän lupasi etsiä Harmonian. Haluan nähdä myös hänet. En halua erota kenestäkään ilman hyvästejä."

Liam oli liian väsynyt ryhtyäkseen riitelemään ja liian huolissaan Lightin voinnista, kiihtyminen ei tekisi kenellekään hyvää. He odottivat hiljaisella käytävällä kohtuuttoman kauan, kun Light keräsi voimiaan. Liam silmäili pihamaalle lipuvaa valoa, kun taivaan kansi vähitellen sai kirkkaan värinsä aiemman musteen sinisen tilalle. Vähän väliä hän ajatteli käskeä Lightin liikkeelle, mutta antoi lopulta ajan kulua ja oman ahdistuksensa kasvaa aamun valjetessa. Mielessään hän oli luonut lähtösuunnitelman, hataran sellaisen, mikä tarkoittaisi vaikeaa matkaa, luultavasti nälkää ja palelemista, kunnes he saisivat hankituksi varustusta. Kulku jalan olisi hidasta, mutta he voisivat valita tiensä vapaasti. He voisivat kadota niin kauas, ettei kukaan löytäisi heitä.

Näytti vain pahasti siltä, että Lightista ei olisi matkaa tekemään ennen kuin hän olisi levännyt kunnolla. Liam tiesi, että toisen taluttaminen tai kantaminen olisi mahdotonta. He eivät pääsisi edes ulos kaupungista ennen kuin hänenkin voimansa olisivat lopussa. Hänen olisi myönnyttävä yhden päivän viivästykseen, mutta mielessään Liam lupasi, että he lähtisivät viimeistään pimeyden taas laskeuduttua.

*

Claudia oli odottanut oven toisella puolella, kuten oli luvannutkin. Hän huomasi heti Augustin lannistuneen olemuksen ja tarjoutui saattamaan hänet syömään. He olivat aamuyön tunteina haalineet ruuaksi mitä vain olivat kaupungista ja linnasta löytäneet, ja joku oli värvätty ruokavuoroon linnan keittiöön. August kuitenkin kieltäytyi. Hän ei halunnut päätyä istumaan muiden seuraan, hänellä oli tehtävää. Hän kaipasi samaan aikaan hetkeä yksin sekä Rosaa vastaamaan hänen kysymyksiinsä, jotka polttelivat suussa. Hänen täytyisi pyytää painokkaammin Harmonian tapaamista Lightin vuoksi. Hänen pitäisi keksiä, miten kaikki tapahtunut ei vaipuisi unohduksiin ja miten estää Rosaa kumppaneineen kirjoittamasta omaa totuuttaan kerrottavaksi eteenpäin. Liam ja Light saivat vapautensa, mutta ihmisten täytyisi tietää miten ja miksi.