Sielun kevyt kosketus

02

August heräsi päänsä kolahtaessa kipeästi maata vasten. Heidän heikohko nuotionsa oli selvästi sammunut jo tunteja sitten ja August paleli. Hän vilkaisi Liamia, joka nojasi edelleen puunrunkoon leuka painuneena rintaa vasten ja silmät ummessa. Silloin hän muisti, miten Liam oli edellisenä päivänä pelastanut hänet pieleen menneen huijauskauppareissun päätteeksi ja kertonut hänelle tarinaa itsestään sotilaskaartissa. Hän muisti jopa kuvaukset asterialaisista ja hänellekin tutusta Roysta, jonka Liam oli tuntenut huomattavasti kauemmin. 

Vielä Augustilla ei ollut aavistustakaan siitä, mihin tarina oli johtamassa, mutta sitä oli ollut yllättävän mukava kuunnella. Nyt oli kuitenkin hänen tilaisuutensa häipyä ja pysyä mahdollisimman kaukana kaikista, jotka liittyivät papittaren sotilaisiin.

August nousi ylös ja keräsi laukkunsa mukaan. Hän löysi Balin syömästä ruohotupsuja vähän matkan päästä, missä se oli sidottuna pidempään köyteen ja puunoksaan. Satula ja kaikki Liamin varusteet mies oli riisunut illalla ja asettanut puunrungolle lähelle nukkumapaikkaansa. August vilkuili hetken varusteiden ja hevosen välillä ja pohti mahdollisuuksiaan. Hän ei ikinä pääsisi Balin selkään noin vain. Liam tuskin nukkui kovin sikeästi. Varusteiden viemisessä piti olla mestari.

Hyvä, että hän olikin harjoitellut tätä jo parin vuoden ajan. August nosti varovasti painavan satulan mukaansa ja asteli lähemmäs Balia, joka ei innostunut ollenkaan miehen lähestyessä sitä. Ensimmäisen hirnahduksen jälkeen August tiesi pelin olevan pelattu ja hän mulkoili hevosta vihaisesti. Se taatusti tiesi paljastaneensa hänet ja pilanneen kaiken. Liam oli havahtunut saman tien ja hän oli kääntynyt tuijottamaan nolona satula käsissään seisoskelevaa Augustia.

"Mitä helvettiä sinä teet?" Liam kysyi ja kuulosti melkein kyllästyneeltä.

"En mitään", August totesi ja laski tavarat käsistään.

"Sitähän minäkin."

Liam venytteli ja keräsi kamppeensa samalla tarkistaen, ettei laukuista ollut kadonnut mitään. August varautui pinkaisemaan juoksuun, jos Liam alkaisi näyttää siltä kuin vetäisi miekkansa esiin. Vaaleampi mies kuitenkin näytti vain liian väsyneeltä edes suuttumaan. Hän irrotti varusteissa Augustin kähveltämän miekan vieressä kiinni olevan puisen, kaarevan esineen, jonka August nyt tajusi olevan jousi.

Liam heitti yllättäen pyöreän harjan Augustin käsiin ja nyökäytti kohti Balia.

"Minäkö harjaan sen?" August kysyi melkein kauhuissaan. Hänestä tuntui, ettei hevonen erityisemmin pitänyt hänestä ja tunne oli alkanut olla molemmin puolinen.

"Haluatko sitten metsästää?" Liam kysyi ja ojensi jousta. August vilkaisi sitä ja arvasi Liamin näkevän hänen katseestaan, ettei hän ollut ampunut oikean kokoisella jousella koskaan.

"Arvasin", Liam mutisi.

"Osaan minä virittää ansoja", August huomautti, koska ei halunnut Liamin pitävän häntä täysin tumpelona. Lisäksi jos hänellä oli mahdollisuus välttää hevosen läheisyydessä oleminen, hän käyttäisi kaikki keinot miehen vakuuttamiseen taidoistaan. Liam näytti harkitsevan hetken ja nyökkäsi sitten.

"Pysyttelet sitten lähellä", hän huomautti. "Pidän sinua silmällä."

August vain nyökkäsi, koska ei luottanut ääneensä ja toivoi samalla, ettei olisi koskaan antanut Liamin pelastaa itseään. Hän oli luultavasti vain joutunut ojasta allikkoon lähdettyään miehen matkaan, sillä nyt Liam piti häntä velassa henkensä pelastamisesta ja sanoi tarvitsevansa apua kertomatta missä apua tarvittiin. Vähemmänkin olisi pitänyt saada hänet juoksemaan jo aikoja sitten.

Reilun tunnin kuluttua he istuivat uuden nuotion ääressä ja mutustivat vastakypsennettyä lintua, jonka suolistamista August ei ollut halunnut katsella (hän oli itse tehnyt sen vain pakosta), mutta Liam oli mutissut loukkauksia, kunnes hän oli vilkaissut ja katunut asiaa saman tien. August söi hitaammin, koska hänen ruokahalunsa palailu kesti hetken. He joivat vettä lähteestä ja täyttivät mukanaan olevat leilit, sekä huolehtivat muista tarpeista. Lähdön aikana August pohti, miten välttää edessä oleva ratsastusmatka, mutta Liam ei näyttänyt olevan suostuttelutuulella.