Sielun kevyt kosketus

08

Kun Liam lopetti puhumisen, hän vilkaisi Augustia ja näytti odottavan tämän reaktiota. August oli kuitenkin liian ajatuksissaan sanoakseen mitään. He olivat joutuneet pysähtymään metsästämään, koska kumpikaan ei ollut saanut oikeaa, kunnon lämmintä ateriaa muutamaan päivään ja he olivat sopivassa paikassa samalla siistiytyäkseen joen varressa. August oli ajanut partansa pienellä veitsellään ja siveli nyt hiukan kutisevaa leukaansa hajamielisesti, kun he taas jatkoivat kulkuaan eteenpäin.

"Sinustapa tuli hiljainen. Jokin vialla?" Liam kysyi hetken kuluttua. He kävelivät kumpikin ja antoivat Balin levätä. He olivat löytäneet leveämmän polun, joka kulki hieman harvemman metsikönosan ohi.

"Minä vaan... En tiedä, jäin pohtimaan", August sanoi ja vei hetkisen ennen kuin hän kohtasi Liamin katseen. "Sinä halusit suudella miestä." Hän nielaisi. "Sinä suutelit Lightia." August tiesi kuulostavansa melkein kauhistuneelta ja pelkäsi, miltä hänen ilmeensä sillä hetkellä näytti.

"Onko se joku ongelma?" Liam kysyi tuimasti ja August pudisti pian päätään.

"Ei, ei... Se vaan... Kai tiedät, että se on niitä suurimpia syntejä, joita ei ihan parilla sunnuntain rukouskerralla korjata", hän sanoi varovasti. Sellainen ei ollut... Tavallista, normaalia, ihan mitä vaan, mutta niin ei joka tapauksessa tehty. August ei olisi yllättynyt, jos Liam olisi kertonut nukkuneensa heinien seassa sen tavernassa näkemänsä naisen kanssa, mutta kun kyseessä oli Light... No, ei ihme, että Liam itsekin oli ollut hämillään. Ilmeisesti tilanne oli kuitenkin nyt toinen ja mies suhtautui asiaan aivan eri tavalla.

Liam naurahti ilottomasti. "Ei olisi pitänyt kertoa sinulle koko juttua."

August kiirehti perumaan sanojaan. "Ei, haluan tietää tämän jutun loppuun. Haluan tietää, mikä se ennustus on, joka koskee minua, ja miksi edes raahaat minua jonkin tuntemattomaan tällä etsintäretkelläsi."

Se, että Liam oli ilmiselvästi rakastunut Lightiin, ei vain ollut vaikuttanut niin arvattavalta käänteeltä. Tai ehkä nyt jälkeenpäin se oli ihan selvää, August ajatteli, mutta ensimmäisen kerran Liamin nähtyään hän ei ollut kuvitellutkaan kuulevansa tarinaa kahdesta miehestä, jotka nyt olivat jostakin syystä erossa toisistaan, ja Liam oli päätynyt mahdottomalta kuulostavalle etsintäretkelle, jossa hän tarvitsi avukseen yhtä tavallista pikkuvarasta.

"En taida silti kertoa sinulle. En vähään aikaan."

August yritti näyttää loukkaantuneelta, mutta se ei auttanut. Liam oli suuttunut ja tämän päätä tuskin käännettäisiin kovin helpolla. Miehen silmät tähysivät jonnekin kauas, mutta August epäili, ettei hän nähnyt edessään polkua ja metsämaisemaa.

"Kerrotko sitten viimein, mihin ollaan matkalla?" August pyysi.

Liam näytti mietteliäältä, ennen kuin vastasi. "Kai voin sen jo sanoa, olemme melkein perillä. Menemme Hollyn luo."

"Serkkusi?"

"Niin."

August pysähtyi kuin seinään. "Olemmeko menossa pääkaupunkiin?" hän kysyi hädissään unohtaen, että heidän kulkusuuntansa oli aivan toinen. "Minä en ole tulossa."

Siellä olisi sotilaita tavallistakin enemmän. Hänet vangittaisiin heti, jos hän uskaltaisi näyttää kasvonsa kaduilla.

"Ei, äh, Holly ei asu siellä enää", Liam sanoi tajuttuaan, ettei ollut koskaan maininnut serkku-mutta-kuin-siskostaan kovin paljoa. "Hän sai maksaa siitä ihan yhtä lailla, että tunsi minut. Olisi pitänyt olla hiljempaa sukulaisistaan, näemmä."

Liam vaikutti surulliselta ja August harkitsi hetken, kysyisikö vai paljastuisiko asia kenties miehen joskus toivottavasti jatkaessaan tarinaansa. Liam kuitenkin kapusi nyt ratsaille ja sanoi katsomattakaan Augustiin: "Ala tulla. Ehditään perille ennen pimeää."