Sielun kevyt kosketus

22

August tajusi muiden hämmentyneistä katseista, että he olivat tunteneet saman. Loitsun lailla Lightin kohtaaminen sielunsa kanssa oli tavoittanut jokaisen huoneessa olijan. Kenties muitakin, kuinka kauas moinen voisi yltääkään. Light vaikutti rauhoittuneen ja hän painoi kädellä rintaansa lähes sydämen kohdalta kuin olisi pidellyt siinä jotakin tai estänyt jotakin karkaamasta. Harmonia lenteli laajassa kaaressa heidän yläpuolellaan, eikä August ollut edes huomannut sen lähteneen hänen luotaan.

"Mitä se oli?" Shane kysyi, mutta Theo laski käden miehen olkapäälle kuin käskien tätä odottamaan. August kohtasi Lightin katseen ja astui hieman lähemmäs.
"Miltä tuntuu?" hän kysyi varovasti. Light vaikutti miettivän hetken.
"Kuin olisin elossa."

Kaikki olivat hiljaa. Hetken verran tuntui jopa siltä kuin he olisivat unohtaneet aikeensa ja suunnitelmansa. Kenelläkään ei ollut kiire.

"Anteeksi, etten tuonut sitä aiemmin. En tajunnut, mikä se oli", August selitti ja katsahti anteeksipyytävästi tummatukkaista asterialaista. "Se on kulkenut mukanani siitä asti, kun kylä tuhoutui. Siitä asti, kun te saavuitte."
"En ymmärtänyt, miten paljon minusta on ollut kadoksissa", Light sanoi hiljaa. "Papitar toi meidät tänne pelkkinä sieluina ja onnistui rikkomaan meidät palasiksi. Papittarella on yhä osa minusta. Jos siitä siis on mitään jäljellä."

Sanat särähtivät Augustin korvaan.
"Miten niin mitään jäljellä?" hän kysyi inhottavan tunteen alkaessa kiemurrella vatsanpohjassa.
"Ne ovat magian lähde", Beatrice puuttui keskusteluun. "Sielut kuluvat hiljalleen, haipuvat olemattomiin, kun voimaa käytetään tässä maailmassa. Papittarella on vain osa Ligeltietistä, mutta hän on kuluttanut sielun voimia äärimmäisen vähiin. Kuten kaikkien asterialaisten kohdalla."

"Sen täytyy vaikuttaa heidän voimiensa heikkenemiseen", Shane huomautti. Mies vaikutti ryhdistäytyneen ja saaneen jonkunlaisen käsityksen hämmentävistä tapahtumista. "He tosiaan ovat heikompia. Se ei ole vain huhu."
"Ja papitar pitää heidät lähellään. Viimeisenä suojanaan", Theo vahvisti.

"Tunnetko oloasi yhtään... voimakkaammaksi nyt?" August kysyi varovasti Lightilta, vaikka kysymyksen esittäminen saikin hänen sisuksensa kiemurtelemaan ikävästi. Hän ei halunnut usuttaa miestä mihinkään, mutta juuri nyt asterialaisen voimat olisivat heidän ainoa mahdollisuutensa, sekä pakoon että papittaren päihittämiseen. Light kohotti vasemman kätensä, ja Harmonia laskeutui rauhallisesti hänen sormelleen.
"Tunnen hänet", Light sanoi katsellen pientä lintua, jonka sulissa risteili ruskean sävyjä ja täplä keltaista. 

"Se ei ole tarpeeksi", Beatrice totesi. "Jos olisin vapaa ja täysissä voimissani, voisin murtaa loitsun tuosta vain, mutta pelkkä Lightin sielun saaminen ei auta minua auttamaan teitä."
"Olen yrittänyt selvittää mysteeriä", Light sanoi surullisesti ja kohtasi naisen katseen. "Tiedän olevani niin lähellä, mutta luulen että ymmärrykseni tästä maailmasta rajoittaa minua tekemästä viimeistä oivallusta. Sinä olisit vapaa, jos olisin vain onnistunut, eikö niin?"
Beatrice nyökkäsi rauhallisesti, mutta ei näyttänyt kovin pettyneeltä. Hän oli seurannut Lightia, ohjannut tätä ja viljellyt vihjeitä, mutta tulos oli yhä sama.
"Sinä olet näkijä. Ennustaja", August sanoi pohdiskellen. "Eikö se riitä? Tiedämme, kuka olet."
"Olen paljon sitä enemmän." Naisen vastaus oli hiljainen, mutta siitä kykeni aistimaan hänen turhautumisensa. Hänkin oli vankina tässä kehossa, papittaren vallan alaisena. August pohti kaikkea, mitä oli naisesta kuullut ja hänen mieleensä muistui jotakin. Poika ei kuitenkaan ehtinyt avata suutaan, kun Theo alkoi patistella porukkaa portaisiin.

"Meidän on parempi alkaa tehdä lähtöä. Selvitetään esteet matkalla", mies totesi ja tarkasti etunenässä, että tie oli selvä.
"Muutkin aistivat taatusti saman kuin me äsken, voima oli niin valtava", Shane sanoi hieman kitkerästi. "Jos he eivät vielä liitä asiaa Ligeltietiin niin ainakin kohta joku älyää käydä tarkistamassa, missä hän on."