Sielun kevyt kosketus

01

Liam nousi ketterästi ylös ja sylkäisi rapaa suustaan. Shane oli onnistunut pitkästä aikaa lyömään hänet maahan ja se oli kostettava. Viimeisessä kymmenessä harjoituksessa Liam oli voittanut parinsa joka kerta. Useasti kaksikin kertaa päivässä. Hän sivalsi harjoitteluvälineenä toimivalla kepillä vastustajaansa kohti ja onnistui osumaan tätä kylkeen.

"Piste!" hän ilmoitti kuuluvasti ja Shane irvisti, sillä jos kyseessä olisi ollut miekka, hän olisi saanut syvän haavan. Liamilla oli taito osua kohtiin, joihin varusteet ja suojat eivät aivan yltäneet. Shane rynnisti uudella raivolla häntä kohti ja pian taistelu oli taas täydessä käynnissä.

"Alat pehmetä, Everett", Shane naurahti. "Kadotitko voimasi kokonaan vai menikö eilisilta tuoppien parissa?"

"Itse istuit Ryövärissä ja kyttäsit Rosaa niin näreissäsi. Hänkö sinun tehosi vei? Saitko rukkaset?"

Seuraavan iskun Liam ennakoi täysin, sillä hän tiesi, miten Shanen ilme vaihtui tämän hämmentyessä ja hän onnistui kampittamaan vaaleatukkaisen miehen maahan. Hän kuuli komentajan huutavan käskyn hiukan kauempana kentällä ja kohotti katseensa nähdäkseen, mistä oli kyse.

Joukko uusia sotilaita tummissa asuissaan asteli kentälle. Heitä oli vain noin reilun tusinan verran mukaan lukien heidän komentajansa, joka pysähtyi puhumaan Rudylle, Liamin oman joukon komentajalle. Hän katseli kulmat kurtussa tulokkaita ja puri hammasta, jottei sanoisi jotakin töykeää. Nämä asterialaiset olivat ylempää sotilasluokkaa ja useimmat heistä olivat oikeita kusipäitä. He luulivat olevansa tavallisten ihmisten yläpuolella siksi, että heillä oli kykyjä. Ja no, Liam ei pitänyt asian muistamisesta, mutta he todella olivat toisesta maailmasta.

Neljä vuotta sitten taivas oli eräänä iltana muuttunut verenpunaiseksi. Maa oli järissyt, salamat sinkoilivat, ihmiset olivat paniikissa ja odottivat maailmanloppua. Silloin taivaalta oli singonnut satoja tähdenlentoja, kirkkaita valoja, jotka putosivat maahan. Tuho kaikkosi ja nämä valot laskeutuivat ihmisiin, ottivat menehtyvien kehot haltuunsa ja alkoivat kulkea heidän joukossaan kuin tavalliset ihmiset. Oli vienyt jonkin aikaa, kunnes uusiin, maagisiin tulijoihin oli totuttu.

Osa sanoi, että asterialaiset olivat enkeleitä, jotka laskeutuivat maahan pelastukseksi hävityksen keskellä. Sinä päivänä kylät olivat palaneet, vesi tulvinut, maa avautunut jalkojen alla ja ihmiset raivonneet kuin eläimet. Liam tiesi paremmin. He eivät olleet enkeleitä tai pelastajia. Nämä olennot olivat tullessaan tuoneet tuhon ja kuoleman.

"Jakautukaa harjoittelupareihin", Iccarus, asterialaisten komentaja, sanoi kuuluvalla äänellä ja näytti tyytyväiseltä voidessaan ylittää Rudyn määräysvallan. "Jokainen sotilas saa harjoittelijan parikseen."

Liam puristi kätensä nyrkkiin ymmärtäessään, että Iccarus tarkoitti sotilailla vain omia joukkojaan ja harjoittelijoilla heitä tavallisia ihmisiä, joista ei ollut vastusta asterialaisten käyttäessä voimiaan.

"Miksi ne meidän kanssa harjoittelevat?" Shane mutisi hänen vieressään ja seurasi, miten miehiä ja naisia jaettiin taistelupareihin. Ei ollut mitään hyötyä harjoitella, jos pari aikoi vain nöyryyttää ja kaataa sinut kuraan pelkällä tuijotuksella.

"Haluavat näyttää, miten meistä ei ole mihinkään", Liam sanoi hiljaa ja mulkoili komentajia. "Iccarus nauttii siitä, että saa kaikki pelkäämään joukkojaan."

Edellisellä kerralla Iccarus itse oli haastanut yhden uhkarohkeista sotilaista ja nauranut tämän kaatuessa maahan verissä päin. Mies ei palannut harjoittelemaan pariin kuukauteen.

Yllättäen Liamin eteen astui selvästi hänelle asetettu pari ja hän kohtasi kirkkaanvihreät silmät vihaisesti. Miehen katse oli enemmänkin utelias, ehkä myös siksi, että hän huomasi saamansa tuiman vastaanoton. Liamin vastustaja oli hiukan häntä lyhyempi, ei kovinkaan lihaksikas, mutta kantoi silti varusteitaan itsevarmuudella ja jonkinlaisella voimalla, joka koko hahmosta uhkui. Hänen ihonsa oli vaalea ja kontrastina tummat hiuksensa olivat loivilla kiharoilla pään päällä. Hitusen pidempinä ne kaartuisivat varmasti enemmänkin kehystämään ovaaleja kasvoja. Mies oli ehkä Liamia hiukan nuorempi, taatusti helpomman asteinen vastustaja, jos hän olisi ollut ihminen.