16

194 32 2
                                    



16

Loppujen lopuksi August päätyi kuitenkin johdattamaan kaksikkoa kohti majataloa, johon he olivat jättäneet hevosensa. Hän tiesi, että majoittuminen yöksi olisi turhan kallista. He voisivat yöpyä tallissa, jos omistaja vain sen sallisi. Toisaalta, Liamista ei ehkä kannattaisi kertoa, mikäli miehen viimeaikainen maine näissä Laaksoissa piti paikkaansa. Theo jättäytyi heistä reilusti jälkeen ilmeisesti antaakseen heille rauhan puhua. Kävelyn aikana August ei kuitenkaan saanut sanaa suustaan ja viimein majatalon luona hän tajusi, että puhumaan olisi pakko ryhtyä.

"Kun lähdin silloin serkkusi luota, olin uupunut koko hommaan", August selitteli tapahtumia. "En halunnut mitään osaa tähän. Siksi lähdin."
Liam ei vastannut, mutta vaikutti kuuntelevan. He asettuivat tallin seinustalle ja Tess-kissa hiippaili heidän ohitseen sisälle talliin hiiri suussaan. August huokaisi ja jatkoi selitystään. Hän kertoi, miten oli lähes saman tien katunut lähtöään, jäänyt kiinni ja tullut raahatuksi Atheneen. Hän kertoi tyrmästä ja uhkauksista, kunnes tuli aika mainita Lightista. Hän empi hetken, mutta kertoi sitten, miten Light oli tavannut häntä tyrmissä, tuonut hänelle ruokaa ja juomaa ja luvannut auttaa.

"Hän auttoi minua pakenemaan", August lopetteli puheensa. Poika tunsi sisällään niin suurta kiitollisuutta, että häntä nolotti oma käytöksensä. Oliko hän edes kiittänyt Lightia? Harmonia lennähti kuin tyhjästä hänen olalleen, ja August ojensi sormeaan koskettaakseen linnun pehmeitä siipiä. Liamin katse kiinnittyi lintuun välittömästi ja hän vaikutti tunnistavan sen.
"Tuo on...", Liam aloitti käheästi, mutta ei selvästi saanut lausettaan loppuun.
"Light lähetti Harmonian minun mukaani. Se auttoi minut oikeaan suuntaan", August myönsi. Hän pohti, miksi lintu oli yhä hänen mukanaan. Eikö se halunnut palata Lightin luo? Vai oliko Light toivonut, että Harmonia jäisi hänen seurakseen ja auttaisi kenties jatkossakin? Varmistaisi, että hän tosiaan pääsisi Liamin luokse?

Kun Liam ei sanonut mitään, August jatkoi puhettaan. Hän kertoi rämpimisestään metsän läpi, mutta karsi nolottavimpia yksityiskohtia pois. Hän kertoi, miten oli löytänyt Theon ja saanut apua, miten he olivat lähteneet matkaan ja seuranneet huhuja, joita Liam jätti jälkeensä.

"Olin vain niin helvetin vihainen", Liam sanoi viimein hieman karhealla äänellä. Harmonia lennähti Augustin olalta ja laskeutui Liamin kämmenelle, kun mies otti linnun vastaan. "Lähdin Hollyn luota melko pian, kun tajusin sinun karanneen. Hän yritti estää minua, yritti selittää suunnitelmaakin, jota tarvitsisin sinun kanssasi tai ilman. En kuunnellut, vaan lähdin. Ensin etsin sinua. Sitten kaipasin vaan kunnon tappelua."

Se ei selittänyt täysin, miten Liam oli päätynyt Laaksokaupunkeihin, mutta August pystyi ymmärtämään tuntemuksia, joita mies oli käynyt läpi. Syyllisyys lähtemisestä painoi häntä edelleen.
"Miten Light voi?" Liam kysyi lopulta hiljaa.
"Hän on kunnossa, hän vaikutti voivan ihan hyvin", August sanoi varovasti. Ainakin fyysisesti Light vaikutti olevan voimissaan, mutta miten henkisesti raskasta täytyi olla, kun mies oli vankina muurien sisällä tietämättä mitään rakastetustaan. Pelkkä miehen muistelukin sai polttelevan tunteen painamaan rinnassa ja August hypisteli paidan läpi koruaan, jossa sininen sirpale yhä lepäsi.
"Papitar pitää häntä vankina, hän on nyt sidottu Atheneen. Mutta papitar itse matkaa kaupunkien väliä, eikä ollut paikalla kun minä olin siellä."

Liam huokaisi ja sulki silmänsä.
"Olen käynyt siellä. Olen kulkenut Athenen poikki ja yritin selvittääkin, miksi papitar välillä matkasi kaupunkiin. En saanut mitään selville, en ainakaan mitään epätavallista. Hän on suojannut Lightin niin hyvin loitsuillaan, etten saanut piilopaikkaa selville, vaikka olin niin lähellä."

Sielun kevyt kosketusWhere stories live. Discover now