Sielun kevyt kosketus

20

20

Liam lopetti tarinansa niin äkkiä, että August jäi hämmentyneenä tuijottamaan miestä. He olivat matkanneet hurjasti eteenpäin ja kulkeneet kiihtyvällä tahdilla. Kiire kohti Athenea näkyi nyt paitsi Liamissa, myös muissa matkalaisissa. He näyttivät resuisilta ja pitkään matkaa tehneiltä. He pysähtyivät vain pakosta ja jatkoivat sitten taas, ratsastivat tunteja, jotta saavuttaisivat päämääränsä. Kerran heidän oli pakko pysähtyä Theon käskystä, kun hän muistutti, että oli aivan turhaa uuvuttaa hevoset kuoliaiksi. Liam suostui kuuntelemaan pysähtymisehdotusta sen kerran. Matkan aikana tarina oli jatkunut aina sopivina hetkinä.

Nyt he viettivät aamun hämyisiä hetkiä muutaman tunnin matkan päässä päämäärästään. Usva leijui aavemaisesti maan yllä. Eteenpäin näki hyvin vähän ja maa tuoksui nenään kostealta. Tienvarresta majoittumisen sijaan he olivat poikenneet metsäpolulle ja jatkaneet Liamin vastusteluista huolimatta hieman liian kauas vastakkaiseen suuntaan, mutta suojassa pysyminen oli tarpeen. August oli kuunnellut viimeistä pätkää Liamin kertomuksesta ja odottanut, että viimein päästäisiin tositoimiin. Hän tunsi jännityksensä vain kasvavan tarinan edetessä, vaikka tiesikin sen lopputuloksesta. Mutta miten kaikki oli tapahtunut, sen hän halusi kuulla.

"Entä sen jälkeen?" August tiedusteli kiinnostuneena, kun puhe oli tauonnut. Hän tiesi olevansa hieman turhankin utelias, mutta Liamin aikaisemman elämän tunteminen toi vastauksia hänen tulevaan kohtaloonsa. Ja häntä kiehtoi hurjasti kaikki se, mitä hän oli tähän mennessä saanut kuulla.
"En jatka siitä eteenpäin", Liam totesi viileästi. Miehen katse seurasi pensaan alla kiiluvia silmiä. Tess-kissa oli livahtanut suojaan saalis suussaan, kun Liam oli kutsunut sitä.
"Miksi et?"
Kärttäminen näytti ärsyttävän miestä, mutta hetken hiljaisuuden jälkeen Liam vastasi, kun Augustin tuijotus ei väistynyt minnekään.
"En ole kertonut sitä juttua. En ole puhunut siitä päivästä kenellekään", Liam sanoi ja käänsi katseensa pois. Augustin rintaa pisti, kun hän ajatteli tapahtumia. Tässä täytyi olla jotain ratkaisevaa. Hän tiesi, että Liam oli joutunut pakenemaan kaupungista ja jättämään Lightin taakseen. Oliko hän hävinnyt?

Theo asteli heidän luokseen ja toi virittämästään ansasta saamansa kaniinin. Liam oli jo sytyttänyt pienen nuotion, joka hiipui vähitellen hiillokselle. Tässä olisi heidän aamiaisensa ja luultavasti myös lounaansa, August ajatteli. Athenen kaupunkiin oli turha yrittää päiväsaikaan, kun ihmisiä oli enemmän liikkeellä ja sotilaat liikuskelivat pihamaalla sekä kaupungin kaduilla. Heidän olisi odotettava iltaan.

"Onnenpekka. Ansat ehtivät olla vasta muutaman tunnin", Liam totesi huvittuneena ja tarjoutui nylkemään heidän saaliinsa. Theo kuitenkin pudisti päätään ja lähti sivummalle suorittamaan toimea itse. Liam lisäsi muutaman risun hiillokseen, mutta piti tulen matalana, jotta savu ei paljastaisi heitä. Onneksi aamu oli vielä hieman usvainen, eikä kukaan luultavasti edes liikkuisi näköetäisyyden päässä heistä.

Liam oli jatkuvasti ylivirittynyt ja tuskin jaksoi istua pitkiä aikoja paikoillaan. August tiesi, että mies oli nukkunut lähes joka yö vain muutaman tunnin ja se alkoi näkyä väsyneiltä ja kalpenevilta kasvoilta. Tälläkin hetkellä Liam vaihtoi vähän väliä paikkaa, kävi hevosten luona tai saattoi toisen hevosista heidän löytämälleen lähteelle muutaman sadan metrin päähän. Sitten mies taas palasi nuotiopaikalle ja keräsi hajamielisesti pikkurisuja ja neulasia täysin tarpeettomaan kekoon. August itse oli poikki ja kääriytyi yhteen vilteistä, joka heillä oli mukanaan. Matkaaminen ja ulkona nukkuminen alkoi taas käydä selkään. Hän kaipasi lämmintä ja pehmeää vuodetta, johon pääsi harvoin ja lähinnä vain silloin kun oli saanut myydyksi jotakin oikein hyvällä hinnalla tai vohkinut jonkun kukkaron.

August tunnisti havupuun juurakossa kasvavan varvun ja nappasi ketterästi sormillaan punaiset marjat syötäväksi. Se ei poistanut nälkää, mutta makeus ja happamuus herahtivat vahvana kielelle heti hampaiden puhkaistua marjan. Olisikohan näitä lisää syvemmällä metsässä? Harmonia istui lähistöllä pihlajan alaoksilla ja luultavasti seurasi hänen liikkeitään. August saattoi kuulla siipien leyhähdyksen tai toisinaan kimeän äännähdyksen, mutta lehtien suojissa lintu oli katseilta piilossa.