Sielun kevyt kosketus

26

26

Painostava tunnelma tuntui peittäneen Rajakylät alleen. Mitä lähemmäs he siirtyivät pääkaupunkia, sitä levottomammaksi August itsensä tunsi, aivan kuin jalkojen alla olisi ollut tulta, eikä paikoillaan voinut pysyä, mutta edessä oli yhtä vaarallista, yhtä polttavaa astua.

Ongelma oli, kuten Liam asian kuvaili, se että he eivät olleet armeija. Heiltä puuttui välineistö, hallitsijan tuoma taustatuki ja rahoitus, eikä heidän lukumääränsä ollut kovinkaan kaunista kuultavaa. Rosa osasi kertoa väkeä olevan noin kolmestakymmenestä neljäänkymmeneen henkilöön, ja heistä suurin osa oli entisiä sotilaita. Shane ja muut Athenen sotilaat olivat tulossa kohti entistä pääkaupunkia, mutta heidän liikkeidensä nopeudesta ei ollut tietoa. He olivat kyenneet selättämään Royn ja ottamaan mukaansa kaikki ne, jotka vielä halusivat taistella. August huomasi kyllä, miten Liam ja Rosa keskustelivat asioista sotilaiden näkökulmasta, mutta heidänkin oppinsa oli tarkoitettu pääosin linnoituksen puolustamiseen ja jokainen tiedonjyvä perustui siihen voimaan, joka armeijan väellä oli sotilasmääränsä vuoksi. August itse osallistui keskusteluun vain aluksi, mutta kun hänellä ei ollut muuta sanottavaa kuin muistuttaa asterialaisten heikkoudesta, tuntui että muut halusivat siirtyä keskustelussa eteenpäin ja jättivät kommentoimatta hänen huomioitaan.

August ei ollut varma, missä vaiheessa Liam ja Light olivat ehtineet sopia, mutta kaksikko tuntui tulevan toimeen toistensa kanssa aikaisempaa paremmin. Liam ei enää vältellyt, vaan päinvastoin hakeutui Lightin lähelle ja eikä väistänyt, kun Light huomaamattomasti laski kätensä Liamin käteen. August oli ollut tavallistakin tarkkaavaisempi ja huomasi kaksikon salaiset hellyydenosoitukset, pienet muutokset katseessa, jotka eivät muille olleet suinkaan niin selviä.

Oikeastaan sopu oli helpotus. August vain ei tiennyt, miten itse saisi tilaisuuden puhua Liamin kanssa, kun ei keksinyt, mitä sanoa.

He viettivät seuraavan yön pääkaupungin puolella. Kaupunkiin pääsy oli ollut helppoa, kukaan ei ollut vartiossa, eivätkä talon näyttäneet sen asutummilta kuin Rajakylissäkään. He hajaantuivat eri alueille tyhjiin tupiin kuin voisivat siten pysyä piilossa. Rosa saapui uhkarohkeasti vasta pimeän laskeutuessa heidän luokseen ja kertoi, että oli kiertänyt jokaisen heidän porukkansa luona, jotta jokainen varmasti tietäisi huomisen suunnitelman. Magian ja yöllisten hirviöiden pelko piti heidät kaikki sisällä aamuun asti, ja sen hetken Rosa aikoi käyttää heidän valmistelemiseensa. Light oli utelias, Liam ärtyisä.

"Olemme pyöritelleet samoja ideoita viime päivät", Liam huomautti. "Yksikään niistä ei ole varteenotettava vaihtoehto."
Rosa viittasi miestä istumaan ja näytti jokseenkin väsyneeltä, mutta onnistui saamaan kasvoilleen hymyntapaisen, joka ei yltänyt katseeseen asti. "Siksi minulla onkin parempi suunnitelma."

Claudia istui Rosan vierelle ja kuunteli tämän puhetta katse kokoajan naista seuraten. August oli hiljaa ja mietti kauhulla tulevaa päivää. Hän huomasi Liamin tunnemyräkän vaihtuvan kiukusta yllättyneisyyteen ja sitten taas turhautumiseen, kun hän kuunteli suunnitelmaa.

"Laskette liikaa Lightin varaan ja siihen, että asterialaiset tosiaan menettävät voimansa", mies sanoi myrkyllisesti, kun Rosa oli päättänyt puheensa.
"Sainkin idean vasta, kun te tulitte", Rosa tokaisi tyytyväisenä. "Olemme jatkuvasti miettineet, miten pääsemme linnaan salaa tai miten valloitamme linnoituksen sisältäpäin, mutta se ei ole toimiva tapa. Muistelin, mitä näin ja kuulin vuosia sitten kanssasi kaupungilla, ja samaa August tuntui puhuvan jatkuvasti. Meitähän ei voisi kohdata parempi onni. Mennään sisään linnaan oikein rytinällä, Ligeltiet saa näyttää mihin pystyy. Meillä on haalittuna sen verran varusteita, että voimme järjestää rytinää porteilla. Kun hyökkäys on ohi, tarkoitus ei ole, että linnasta tai sen asuttajista olisi jäänyt jäljelle mitään kovin käyttökelpoista."