Sielun kevyt kosketus

14

Loppumatka kylään tuntui sujuvan hujauksessa. Theo oli pirteä ja selvästi iloinen kuullessaan Liamista, johon hän oli menettänyt yhteyden sen jälkeen, kun mies oli lähtenyt pääkaupungista. August kertoi, minkä pystyi kuitenkaan mainitsematta sen laajemmin tarinaa, jota oli sekä Liamilta että Lightilta kuullut. Hän ei halunnut paljastaa heidän henkilökohtaisia asioitaan.

Kylän talot olivat pieniä, mutta niiden ympärillä oli laajasti piha-aluetta. Ikkunaluukkuja oli maalattu sinisillä ja valkeilla sävyillä. Pihoilla ja ikkunalaudoilla oli kukkasia sekä pieniä koriste-esineitä, joiden maali kimmelsi ilta-auringon häviävässä valossa. Kadut kulkivat kiemurrellen ja sekalaisesti mutkitellen, osa melkein pelkkinä polkuina talojen välistä.

Theo vei Augustin kotiinsa ja pihalle päästyään hän irrotti kärryt ja vei hevosen talliin. August yritti olla avuksi, mutta oikeastaan varsin taitamattomana taiso olla pelkästään tiellä. Lisäksi tarinat Liamin ja tämän ystävien menneisyydestä pitivät pojan ajatukset kiireinä. Theo vaikutti terveeltä ja jaksavalta, mutta August ei voinut olla pohtimatta kuulemaansa tapaturmaa, josta Theokin oli saanut osansa. Asterialaiset olivat repineet miehen kyljen auki. Siitä oli aikaa, tarinan tapahtumat olivat ainakin pari vuotta vanhoja. Ne vain tuntuiva paljon lähemmiltä, kun tapahtumia kuunteli Liamin ja Lightin kertomana.

August katseli ympärilleen ja tuumi, että mukavan näköinen pikkuhökkeli vaikutti varsin kodikkaalta. Ovelle heitä vastaan saapui mustan tukan kehystämät tummat kasvot. Nainen oli jäntevä ja lyhyt, mutta hänen silmissään oli vahva katse, joka sai Augustin jähmettymään paikoilleen. Hänellä oli yllään kauniin tummanvihreä mekko, jossa oli ruskea naruin sidottava yläosa. Valkeat hihat olivat lyhyet, mutta pöyheät.

"Tässä on vaimoni Orla", Theo kiiruhti esittelemään. "August on Liamin tuttavia."
Nainen näytti ymmärtävän. Hänen ilmeensä muuttui lempeämmäksi, kun hän silmäili kaksikkoa.
"Tulkaa sisään. Laitan kylvyn valmiiksi."
August ei pystynyt väittämään vastaan, sillä peseytyminen kuulosti aivan loistavalta idealta. Vaatteet olivat sotkuiset, mutta hän onnistui puhdistamaan hieman edes paitaansa puistelemalla sitä kuistilla ennen sisään menemistä. Hän pääsikin pian kylpyyn ja ruokailemaan, eikä oikein voinut estää Orlaa huomaamasta hänen valtavaa ruokahaluaan. Harmonia tepasteli pöydällä ja August tarjosi sille leipäpalaa.

"Nytkö olet sitten etsimässä Liamia?" Theo kysyi. Hän istui Augustia vastapäätä syöden omaa muhennosannostaan. August nyökkäsi.
"Jäin kiinni melkein heti, kun erosin hänestä. Pääsin vasta pakoon ja tajusin, ettei minun olisi pitänyt lähteä ollenkaan."
"Mitä tapahtui?"
August empi ja päätyi lopulta kertomaan, että Liam oli ensin pelastanut hänet, raahannut sitten mukanaan kertoillen elämästään ja lopulta August oli ahdistunut ennustuksesta niin paljon, että oli ottanut jalat alleen. Hän jätti pois yksityiskohdat ja huomasi empivänsä, miten esittelisi Lightin kertomuksessaan. Theo kuunteli keskittyneesti koko tarinan. Hän ei edes kyseenalaistanut ennustusta, joka tuntui Augustista itsestään niin uskomattomalta.

"Tiesin, että Liam joutui lähtemään sen asterialaisen Ligeltietin takia, mutta luulin, että kumpikin pääsi tahoillaan pakoon. Tai toivoin sitä, kukapa täällä ei olisi kokenut karmeuksia kaiken sen jälkeen. Liam siis etsii nyt häntä?"
"Niin. Ja minä tapasin hänet Athenessa. Tai hän tapasi minut, koska minä istuin sellissä ja odotin hirttoköyttä", August selitti ja lappasi lisää ruokaa suuhunsa. Harmonia kirkaisi yhden pitkän huudon ja August tajusi melkein tuupanneensa lintua kyynärpäällään.
"Suloinen lintu sinulla", Orla sanoi hymyillen ja istui alas Theon viereen.
"Se ei ole ihan tavallinen lintu", August sanoi varovasti. Theon kasvot kovettuivat ja hänen silmissään oli suru, kun hän seurasi katseellaan pikkulintua.
"Ystäviäsi?" hän kysyi hiljaa.