Sielun kevyt kosketus

13

Kun Light palasi seuraavan kerran, hänellä oli mukanaan pieni kassi täynnä näpistettyä ruokaa. August lähes ahmi, ennen kuin muisti, että ruokavarat olisivat luultavasti vähissä lähiaikoina ja hänen tulisi olla säästeliäs. Toisaalta, missäpä hän tätä ruokaansa säilyttäisi, ravinnon tarve tuntui vatsanpohjan ikävänä muljahteluna juuri nyt. Hän oli yllättynyt siitä, ettei papitar tai joku sotilaista ollut vieläkään tullut hakemaan häntä. Kun hän kysyi, mitä Light arveli asiasta, tummatukkainen mies näytti synkältä.

"Papitar on ollut poissa jonkin aikaa. Hän ei aina viivy täällä Athenen kaupungissa pitkään."
August oli yllättynyt tiedosta, ja arveli, että hänen tulisi olla myös iloinen.
"Missä hän käy?" hän tiedusteli.
"En tiedä. Sinusta ei ole kyselty. He ovat muuttaneet suunnitelmaa." Light vaikutti kuitenkin hieman alakuloiselta puhuessaan asiasta. August arveli, että Light tiesi enemmän kuin sanoi ääneen.
"Missä muut asterialaiset sitten ovat?" August jatkoi selvittelyään.
"Hänen mukanaan. Eivät kaikki, mutta... Meitä on... Ainakin vähemmän kuin ennen. Jotain on tapahtunut ja papitar pitää asterialaiset pääosin lähellään. Hän aikoo varmistaa, että hän on turvassa kohdatessaan sinut, sillä he eivät ole ollenkaan varmoja siitä, kuka tai mikä sinä olet", Light selitti. "Olen yrittänyt osani, mutta keinot käyvät vähiin."

"Miten se sellinavaamisloitsu sitten etenee?" August kysyi. Ainakin muutos tapahtumissa tiesi sitä, ettei häntä oltu päästy tappamaan. Vielä. Lightin kasvot olivat vakavat, mutta hänen silmissään kiilteli jokin toivon kaltainen, kun hän vastasi Augustille kohdaten pojan katseen.
"Teen parhaani."
Light ei ehtinyt sillä kertaa jäädä, eikä August päässyt kuuntelemaan tarinaa. Hän tuskin tiesi, mikä vuorokauden aika oli, sillä sellissä oli jatkuvasti pimeää ja ajankulun seuraaminen oli mahdotonta. August käpertyi vanhojen olkien päälle ja yritti nukkua, sillä hän oli kylmissään ja uupunut. Hän toivoi, että jotain tapahtuisi pian.

Augustin toiveeseen vastattiin seuraavana yönä. Vartija saapui illalla hänen sellinsä luo, vilkaisi sisään ja jäi vahtiin vähän matkan päähän portaista. Ilmeisesti Lightin livahdukset tyrmään oli havaittu tai muuten vain joku porukasta epäili hänen suunnittelevan jotakin. August käänsi vain kylkeä ja yritti saada nukutuksi. Mieltä oli kuitenkin alkanut vaivata pelko siitä, että hänet haettaisiin pian. Ehkä jotain oli muuttunut. Ehkä he eivät enää odottaneet papitarta, vaan aikoivat tappaa hänet saman tien.

Hän havahtui kuullessaan kovan kilahduksen ja tuntiessaan koko sellin ikään kuin värisevän heikon maanjäristyksen jäljiltä. Hän nousi seinästä tukea hapuillen seisomaan ja katseli ihmeissään, miten sellin ovi aukeni. Kukaan ei kuitenkaan astunut sisään. August hapuili sellin lattialle jättämäänsä veistä, joka oli kulkeutunut hänen mukanaan saappaan varressa.

Liian monta ajatusta kaarteli Augustin mielessä, kun hän yritti tehdä päätöstään. Tapella vai paeta? Uhmata heitä vai antautua? Ei, ainakaan vapaaehtoisesti hän ei lähtisi sotilaiden mukaan. Mitään ei kuitenkaan tuntunut tapahtuvan. Sellin ovi oli edelleen rakosellaan ja käytävä vaikutti hiljaiselta. Aivan liian monta sekuntia turhaan odotettuaan August pinkaisi ovelle. Käytävän puolella ollut vartija katseli hämillään ympärilleen ja nousi maasta herättyään nokosiltaan. Hän ei ainakaan ollut avannut selliä.

"Seis!" mies huusi ja laski kätensä miekan kahvalle. Augustille ei jäänyt vaihtoehtoja, vaan hän rynnisti miestä päin, ennen kuin tämä ehti vetää miekkansa esiin. He kaatuivat kiviselle lattialle, mutta August vältti pahemman iskun pudotessaan miehen päälle. Veitsi lensi hänen kädestään ja kolahti osuessaan nurkkaan. Sotilas ja August rimpuilivat kumpikin, ja August löi ensimmäisen kerran elämässään jotakuta rajusti kasvoihin. Isku sattui rystysiin ja aiemmin pojan harkitsema taistelutaktiikka muuttui pelkäksi päämäärättömäksi sohimiseksi. Sotilas oli kuitenkin vahvempi ja sain pian työnnetyksi pojan päältään. He kierivät sellin puolelle sotilaan hapuillessa otetta hänestä.