Tarina kielletystä rakkaudesta, vihasta, ennustuksista ja epätoivosta vie Augustin matkalle pelastamaan niin rakkautta kuin valtakuntaakin. Entinen sotilas Liam on autettava löytämään tiensä takaisin oikealle polulle.
Kirjoittaja: Laris
Nimi: Siel...
Sellin hämäryyteen alkoi tottua mitä pidempään siellä istui. Light oli hiljentynyt hetkeksi ja hänen katseensa harhaili jossakin kylmien kiviseinien tuntumassa. August raaputti kynnellään kalteriseinän metallia ja mietti kuulemaansa.
"Miten Liamin kävi?" hän lopulta kysyi. "Voittiko hän?"
Light hymähti. "Se on pitkä tarina. Välissä ehti tapahtua paljon."
Se kuulosti siltä, ettei ollut vielä aika siirtyä niin pitkälle eteenpäin asiassa. Se ei Augustia haitannut, hän oli omituisen imautunut jälleen tarinan maailmaan. Hän oli jo alkanut pohtia, miksi oli ollut niin kauhean vastahakoinen. Sitten hän muisti papittaren ja sen, miksi istui nyt tyrmässä odottamassa tuomiotaan. Pojan selkää pitkin kiemurteli kylmiä väreitä.
"Te siis selvititte, mitä papittarella oli mielessään", August arvasi.
"Ja hänen ylhäisyytensä sai tietää, että minä tiesin", Light sanoi hiljaa. "Hän oli alkanut epäillä siitä siunaustilaisuudesta lähtien ja vähitellen kaikki kaatui niskaamme. Olimme hölmöjä ja varomattomia. Teillä ihmisillä on sanonta Rakkaus tekee sokeaksi. Ehkä se on totta."
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Harjoituskentällä oli jännittynyt tunnelma sen jälkeen, kun joukkojen komentaja Rudy oli poistunut paikalta. Muutama muu sotilas oli jatkanut liukkaasti matkaansa käskyjen mukaan, mutta useampi oli jäänyt kentälle. Light seurasi, miten jotkut läimäisivät Liamia olalle ja jäivät juttelemaan. Shane oli vieläkin hieman ällistynyt tapahtuneesta, mutta hän seisoi tottuneesti Liamin vierellä kuin pitääkseen tämän puolia, jos jollakulla olisi jotain vastaanväitettävää. Rosa keskusteli vilkkaasti jonkun toisen naissotilaan kanssa ja vaikutti enemmän kuin tyytyväiseltä tilanteeseen.
Light pääsi Liamin luokse vasta, kun osa väestä oli saanut sanottua asiansa ja väki hieman hajaantui. Shane ehdotti, että heidän pieni porukkansa lähtisi kertomaan uutiset Theolle, joka lepäili edelleen sairastuvalla. Rosa ja muutama muu sotilas oli heti lähdössä heidän mukaansa, mutta Liam jäi empimään, kun Light asteli hänen luokseen.
"Se oli urhoollista", Light sanoi sanotuksi. Liamin silmissä pilkahti jokin, ehkä huvittuneisuus sanavalinnan takia, mutta Light ei aluksi tajunnut sitä. Asterialainen oli liian keskittynyt äsken ilmenneeseen ilmapiirin säkenöivyyteen. Hän ei ollut ajatellut, että ihmissotilaiden raivo olisi niin voimakasta. Tämä tuntui merkiltä jostakin uudesta. Liam saisi tilaisuutensa vaikuttaa asioihin. Mies näytti hänen silmiinsä kuitenkin nyt paljon rauhallisemmalta kuin aiemmin. Kiehuva kiihtyneisyys oli laantunut ja silmissä paistoi hämmennys omasta teosta.
"Menen muiden mukaan", Liam sanoi lopulta nyökäyttäen päätään kohti ystäviään, jotka olivat tekemässä lähtöä Theon luo. "Mutta nähdään kohta. Tässä pihamaalla."
"Eikö sinulla ole tehtävää?"
"En aio totella Rudyn käskyjä, jos ne sysäävät meidät pois sotilastehtävistä", Liam sanoi tiukasti. Hänen silmissään kiilsi kuitenkin jokin uudenlainen innostus, jokin, mistä Light ei aivan saanut kiinni. Hän pystyi melkein tuntemaan, että Liam kietoisi kätensä hänen ympärilleen ja suutelisi häntä siinä, kaikkien edessä, mutta tietysti Liam nieli tunnekuohunsa.
