Sielun kevyt kosketus

24

24

Jonkin aikaa kaksikko kuunteli tuulen kohinaa, eikä kumpikaan sanonut mitään. Augustista tuntui, että hän tungeksi muiden välisissä kiistoissa, mutta ei päässyt niistä eroonkaan. Oli mahdotonta erottaa itsensä Lightin ja Liamin kohtalosta, kun hänen omansa oli jo niin pahasti sidoksissa siihen. Lightin katse oli jähmettynyt kohti metsikköä, siihen suuntaan johon Liam oli hetki sitten kadonnut.

Hiljaisuus olisi voinut olla loputon, mutta hetken suostuteltuaan August sai Lightin houkuteltua mukaansa. Sananvaihto Liamin kanssa ei ollut rohkaissut kumpaakaan, mutta tulevaa keskustelua ei voitaisi välttää. He eivät myöskään voisi jäädä odottamaan, että joku perään lähteneistä saavuttaisi heidät. Pysähdys oli ollut jo aivan liian pitkä, vaikka August uskoikin, että Theo ja Shane saivat hillittyä roimasti ihmissotilaiden halukkuutta lähteä karkureiden jäljille. Hän muisti Royn ja tämän sotkuisen olomuodon. Jatkuvat epäonnistumiset eivät olleet tehneet miehelle hyvää ja se näkyi. August oli päässyt pakoon liian useasti. Liam oli yhä vapaalla jalalla. Nyt sotilaat olivat pettäneet tehtävissään papittaren lopullisesti päästettyään Lightin pakenemaan.

Kun he saapuivat takaisin leiriin, kaksikko huomasi, että Liam oli valmistellut heidät lähtövalmiiksi. Hevoset oli satuloitu ja tarvikkeet nostettu laukkuihin. August jähmettyi jonkin matkan päähän ja puristi kämmenet nyrkkiin. Liamin kylmä asenne sai hänen sisuksensa kiemurtelemaan ikävästi ja kurkkuun nousemaan karvaan maun. Epätavallinen halu huutaa ja raivota sai hänet vetämään pariin kertaan syvään henkeä. Ei sen puoleen, että metsässä olisi ollut sen kummempaa tuhottavaa, mutta mahdollisesti hermostuessaan Liamille hän saattaisi itse saada kunnolla turpaan ennen kuin ehtisi tehdä mitään miehen lähtövalmisteluja häiritäkseen. Light katsahti häneen, mutta August kykeni vain nyökkäämään.

Se riitti rohkaisuksi, ja Light asteli lähemmäs ja kertoi haluavansa puhua. Harmonia-lintu lennähti Augustin ohi, mutta selvästi aisti tunnelman, sillä se ei lähestynyt heistä ketään. Liam sulki satulalaukun narun ja suostui lopulta kääntymään ympäri kohdatakseen keskustelukumppaninsa.

"Haluan lähteä vapauttamaan sielut", Light sanoi päättäväisesti ja asteli vain metrin etäisyydelle Liamista. "Osa minusta on yhä papittarella ja hän hyödyntää sielujen voiman lopulta olemattomiin. En tiedä, mitä se tarkoittaa meidän kohdallamme, mutta en halua jäädä arvailemaan."

Liamin kasvot olivat kalpeat, katseeseen hiipi varoittava terävyys.
"Älä aloita enää tästä."
"Liam..."
"Älä."
"Kuuntele, mitä hän haluaa sanoa", August puuttui puheeseen. "Minä menen myös, kohtaloni on vielä avoin. Minun on määrä kukistaa papitar, ja minusta tuntuu, ettei vain teidän vuoksenne."

Liam oli avaamassa suunsa, mutta Light ennätti ensin. "August on oikeassa. Hänen tehtävänsä on kesken. Kukaan meistä ei ole turvassa, ennen kuin papittaren valta on lopussa."
Liamin kulmat kurtistuivat ja hän kohensi ryhtiään. Hän tajusi, että kaksikko oli liittoutunut asiassa häntä vastaan. "Minä en lähde mukaan tähän, ja sinä tiedät sen."

Tuntui turhalta edes yrittää. Keskustelu oli kääntynyt väittelyksi. Light katsoi surumielisin silmin miestä, joka selvästi halusi vetäytyä pois, mutta pakeneminen ei ollut Liamin tapaista, ja hän itsepäisesti ja suu tiukkana viivana kohtasi asterialaisen. "Minä en voi jättää muita kaltaisiani. En, vaikka he ovatkin olleet keitä ovat. Harmonian vuoksi. Ja sinä tiedät, että kaikkien muiden vuoksi myös. Shanen ja Theon. En halua Augustin olevan yksin."

Liam kiristeli hampaitaan ja käänsi katseensa pois. Selvästi maininta Shanesta ja Theosta iski johonkin syvälle. August oli kertonut kummankin miehen ajatuksista, Shanen halusta taistella, Theon halusta auttaa. Siitä, että ihmiset, joiden Liam oli kauan pelännyt kärsineen takiaan, olivat elossa, kipujen ja arpien kanssa, mutta elossa. Halukkaita taistelemaan tämän taistelun loppuun.