Sielun kevyt kosketus

27

27

Liam oli kohottanut jousen ja käsien selvästi näkyvästä tärinästä huolimatta onnistui näyttämään vaaralliselta suunnatessaan nuolen kohti papitarta.
"Päästä irti", Liam käski kuuluvasti ja sai sekä Lightin että papittaren katseet kääntymään itseään kohti. Vasta nyt nainen huomioi muut kappelissa olijat ja silmäili heitä rauhallisesti.
"Saattaisit osua harhaan", Theresa totesi ja piteli edelleen kiinni Lightin ranteesta. "Kätesi eivät ole vakaat, Everett. Ligeltiet tulee kanssani vapaaehtoisesti."

August huomasi, että Liam empi. Light oli liian lähellä Theresaa, eikä kummankaan seuraavia liikkeitä voinut ennakoida. Liamin hartiat laskivat, sitten taas kohosivat, katse liikkui papittaren ja Lightin välillä kuin arvioiden etäisyyttä, jousi hölleni ja mies joutui asettamaan nuolta paremmin paikoilleen.

"Kaikki hyvin. Tulen takaisin", Light sanoi, joskin hänen äänensä oli paljon vaimeampi kuin hän ei olisi itsekään varma puhuiko totta. Papitar tutki Augustia hetken verran, päätti ilmeisesti, ettei hänestä olisi suurempaa uhkaa, ja kiersi Lightin kanssa alttarirakennelmalla makaavan hahmon toiselle puolelle.

August vilkaisi Liamia, jonka katse oli yhä tiukasti kappelin etuosassa, eikä hän voinut viestittää miehelle, mitä aikoi. August lähti kuitenkin liikkumaan hitaasti penkkirivin välistä kohti tilan seinustaa, vetäytyen varjoihin. He eivät voineet vain seistä pönöttää keskellä kirkkokäytävää ja odottaa, mutta ei hän voinut ryhtyä Liamille kuuluvasti huutelemaankaan. Papittaren puhuttelu sai hänet kuitenkin jähmettymään aloilleen.

"Käännä jousesi, Everett", papitar kehotti. Hän katseli vielä hetken Augustia ennen kuin jatkoi. "Hoitele tuo poikanen, jonka toit mukanasi. Kenties tulettekin luokseni kahden, sinä ja Ligeltiet, molemmat suojeluksessani."

Nyt Liam viimein katsoi häneen, silmät viileinä, ilmeestä mahdotonta lukea hänen ajatuksiaan. August tunsi olevansa saalis metsästäjän tähtäimessä, sydän tykytti rinnan alla ja jalkoja poltteli, mutta oli mahdotonta lähteä juoksuun. Mitä Liam ei tekisi Lightin puolesta? August oli varma, että raja ei tulisi kovin helposti vastaan, ja jostain syystä mieleen pyrki sopimatta jäänyt riita Liamin kanssa. Light yritti sanoa jotakin, mutta papittaren kosketus hänen poskellaan vaimensi älähdyksen nopeasti.

"Minun ehdoillani", nainen sanoi hiljaa kuin muistutuksena, tarkoittaen "sinä olet minun". Sanat tuntuivat kaikuvan vuosien takaa. Augustin mielessä pauhasivat kuvat Liamin tarinasta sellaisina kuin hän ne hetket kuvitteli, ja hetken verran hän tunsi olevansa Light siinä alttarin edessä, valmiina taistelemaan loppuun asti. Liam tiesi sen taatusti. Miksi papitar piti yhä kiinni Lightista? Estääkseen tätä pakenemasta? Pitääkseen tämän luonaan?

Sakastin ovi kävi ja Iccarus astui kirkon etuosaan kiireisin askelin. Äänet saivat Liamin taas valpastumaan ja Augustin kumartumaan piiloon penkkien taa.

"Kapinaväki on tunkeutunut linnoituksen sisätiloihin. Pyytäisin teitä-" Hän keskeytti lauseensa huomatessaan, ettei papitar ollutkaan yksin. Hänen katseensa kävi nopeasti läpi huoneessa olijat ja hän astui muutaman askeleen eteenpäin asettuakseen papittaren ja Liamin väliin, ilmeisesti huomaamatta piiloutunutta Augustia. Tietysti asterialaisia olisi yhä papittaren seurana, August tuumi ja yritti pitää hengityksensä tasaisena, kuulumattomana. Tuskin papitar olisi saanut tuota miestä – Mariusta – tuotua alttarille omin voimin. Täytyi vain toivoa, että Iccarus oli ainoa, joka oli jättäytynyt joukosta, joka luultavasti yritti puolustaa linnoitusta Rosalta ja muilta ihmissotilailta.

"Teidän pitäisi poistua linnan mailta", Iccarus puhui papittarelle katsomatta tähän suoraan. "Ette ole turvassa täällä."
"Tarvitsen vielä hetken. Viimeisen yrityksen." Theresan äänessä oli hermostuneisuutta, mutta hän hillitsi ilmeensä nopeasti, hengitti syvään tasatakseen tunnekuohunsa ja ohjasi Lightin polvistumaan alttaripöydän vierelle, aivan Mariuksen pään lähelle. Hän sanoi jotain Lightille, mutta sen verran hiljaa, ettei August saanut selvää. Kurkistaessaan penkkien selkänojan raosta hän kuitenkin huomasi Lightin ilmeen muutoksen, kun kynttilöiden valo tanssi miehen kasvoilla. Hän näytti kalpealta, melkein valmiilta lyyhistymään kiviselle lattialle, vaikka oli jo polvillaan maassa.