Sielun kevyt kosketus

09

August vietti useita tunteja sellissä ilman, että kuuli vankilansa ulkopuolisista tapahtumista mitään. Hän oli ainoa tässä sellissä ja koko kellarissa, tai ainakin hän epäili niin, koska ei kuullut lähistöltä hiiskahdustakaan. Koska ketään ei kuulunut raahaamaan häntä mestattavaksi tai polvilleen papittaren eteen, Light oli luultavasti onnistunut. Aika kului kuitenkin tuskastuttavan hitaasti ja kivuliaasti, sillä Augustin ranteita ja nilkkoja särki yhä matkaamisen sekä sitomisen jäljiltä. Lisäksi hänen mahansa kurni.

Kun portaista alkoi kuulua askelia, August ei enää välittänyt kuka oli tulossa, hän oli valmis mihin tahansa, kunhan jotain vain tapahtuisi. Hän ei enää kestänyt odottaa. Hän tunnisti tulijan tämän päästyä alimmalle portaalle. Light oli tällä kertaa ottanut soihdun mukaan ja hän kantoi pientä kulhoa toisessa kädessään. Pikkuruinen lintu istui hänen olallaan ja seurasi selliä tarkkaavaisin silmin.

"Toin vettä", Light sanoi ja polvistui lattialle sellin suulle kulhoa tarjoten. Hän ojensi sen Augustille, mutta se ei mahtunut kaltereiden läpi. August joutui juomaan veden kulhosta kummallisessa asennossa kädet kaltereiden läpi ja kulhoa aivan sellin reunalla kallistaen. Soihdun Light asetti lähimpään sitä varten olevaan telineeseen.

"Kiitos", August huokaisi saatuaan janonsa sammumaan. "Sait sitten pidäteltyä heitä."

Light nyökkäsi. "Papitar ei ole paikalla, mutta olen pidätellyt sotilaita. Yritän kiirehtiä, mutta saan loitsun valmiiksi vapauttamistasi varten vasta huomiseksi."

"Osaatko tehdä loitsuja?"

"Sain apua eräältä, joka osaa. Täällä minunkaan voimani eivät toimi, joten valmiita loitsuja täytyy manipuloida, että saan sinut ulos."

August ei täysin ymmärtänyt loitsujen toimintaa, mutta ilmeisesti asia oli sitten monimutkaisempi kuin hän oli kuvitellut.

"Et vain voi varastaa jostain avainta ja laskea minua ulos?" hän kysyi toiveikkaasti.

"En. Ilman loitsua en voi avata tätä selliä ja vaikka voisin, sinut olisi piilotettava jotenkin pakosi ajaksi."

"Okei. Ole nopea. Tai olkaa nopeita, kuka sinua nyt auttaakaan."

"Yritän tuoda ruokaa aamuksi", Light lupasi. "Kukaan ei etsi minua silloin, joten voin karata hetkeksi tänne. Mutta eilisestä... Sanoit, että Liam etsii minua. Kuinka hän löysi sinut?"

"Tuota, siitä ei ole edes pitkä aika", August sanoi ja selitti nopeasti heidän kohtaamisensa. Hän piti pienen tauon, mutta kertoi kuitenkin lopulta viimeisimmistä tapahtumista. "Olimme Hollyn luona ja sain tietää ennustuksesta ja... Lähdin. Liam sai minut kiinni ja väittelimme ja... No, lähdin silti." Nyt lähtemisen myöntäminen hävetti hiukan. Light kuitenkin kuunteli joka sanan tuomitsematta ja enemmänkin kiinnostuneena tapahtuneesta.

"En usko, että pystyt pakenemaan ennustusta", mies sanoi hiljaa. August oli jo arvellut sen verran istuessaan pitkiä tuntejaan yksin kylmässä sellissään.

"No, tuskin minusta täällä kuitenkaan apua on", hän sanoi. "Jäin jo kiinni ennen kuin yritinkään."

"Lupasin auttaa. Pääset täältä vielä", Light sanoi ja kuulosti luottavaiselta.

August katseli hiljaisuuden aikana Lightia ja yritti nähdä miehen Liamin silmin. Hän ymmärsi nyt ne tarinan kohdat, jotka häntä aiemmin häiritsivät. Light tosiaan tuijotti häntä yhtäjaksoisesti omituisen pitkään ja puhui kuulostaen kovin viralliselta tai kohteliaalta. Augustia alkoi entistä enemmän tuntua siltä, että Liamin pitäisi kaikesta ärsyttävyydestään huolimatta saada onnensa takaisin, sillä mikä hän oli heitä tuomitsemaan.

"Sanoit, että Liam kertoi sinulle minusta", Light sanoi yllättäen. "Mitä hän kertoi?"

August kertasi kaiken siitä, miten Liam oli kertonut heidän ensitapaamisestaan, siitä, miten Liam kamppaili asterialaisia kohtaan tuntemansa inhon kanssa, miten he olivat nähneet lohikäärmeen ("Liam puhui totta", Light vahvisti.), miten he kiersivät kaupunkia ja tutustuivat toisiinsa.