Sielun kevyt kosketus

28

28

Yö oli jo pimentynyt, eikä huonetta valaissut kuin yksi paksu pöytäkynttilä, jonka liekkiä August tuijotteli mietteissään. Hän istui viileällä kivilattialla, jalat suorana edessään ja huoneesta löytynyt villatäkki alaselkänsä tukena. Tunnit olivat valuneet eteenpäin niin nopeasti, että oli mahdotonta pysyä kärryillä kaikesta, mitä oli tapahtunut. Sairastupa oli otettu käyttöön, vaikka tilat olivat pölyiset ja sänkyjäkin löytyi vain muutama. Jonkin aikaa sitten huoneessa oli ollut muitakin, mutta August ei ollut varma mihin muut olivat kadonneet, sillä nyt he olivat kolmisin. Light makasi yhdellä pedeistä, Liam jalkopäässä istuen ja valvoen toisen unta.

Jos Light edes uneksi. Mies ei ollut herännyt kappelissa tapahtuneen jälkeen, eikä August tiennyt, kuinka kauan kestäisi, että Light olisi taas jalkeilla. Mies kuitenkin hengitti, sydän löi tasaisesti ja hänen kasvoillaan oli levollinen ilme.

August muisteli hetkeä, jolloin oli tuntenut magia vapautuvan ja katoavan papittaren ja asterialaisten ulottuvilta. Hetki oli ollut omituinen, kuin Lightin kuvailema yhteys luontoon ja elossa olevaan maailmaan. Hetken verran August oli hengittänyt yhdessä koko universumin kanssa. Ajatus sai hänet vieläkin värisemään. Hän ei tiennyt, mistä oli kerännyt rohkeutensa toimia. Ei hän ollut edes varma, mitä voisi teollaan aiheuttaa. Tapahtuneen jälkeen kaikki oli sekavaa, unenomaista. Joku oli taluttanut hänet käsivarresta kiinni pitäen ulos sateeseen. Liejuuntuvassa maassa kulku oli ollut kömpelöä, sateessa tuskin näki eteensä.

Ovelle saapuva hahmo havahdutti Augustin. Hän katsahti kiinnostuneena naista, joka oli sitonut tukkansa poninhännälle ja näytti melkein kätkeytyvän huoneen varjoihin. Kun nainen astui peremmälle, August näki kynttilän lepattavassa valossa huolen hänen kasvoillaan, miten hän seurasi katseellaan Lightia ja tämän hitaasti kohoilevaa rintakehää. Liam oli jäykistynyt ja siirtynyt aivan sängyn laidalle valmiina nousemaan ylös, mutta hetken naista katseltuaan, hän selvästi päätti antaa olla ja päästi hartiansa lysähtämään.

"Hän ei ole herännyt", Liam sanoi käheästi. "Mitä sinulle tapahtui?"
"Magian kadottua papittaren langettama kirous murtui", nainen vastasi heleällä äänellä, melkein hengästyneenä. Hän levitti kätensä kehonsa eteen kämmenet ylöspäin, arasti kuin itsekin ihmetellen niitä. "Olen jälleen oma itseni."

August korjasi ryhtiään ja veti jalat koukkuun.
"Hetkinen... Kuka sinä olet?" hän ihmetteli ja huomasi naisen suupielten kääntyvän ylöspäin hänen suunnatessaan huomionsa Augustiin.
"Mukava tavata sinut viimein niin, että voin puhua kanssasi", nainen sanoi. "Nimeni on Harmonia."

August ei saanut sanaa suustaan, joten hän vain nyökkäsi jäykästi voimatta irrottaa katsettaan asterialaisesta, jonka oli oppinut tuntemaan vain eläinhahmossa, ihmisenä vain Liamin ja Lightin tarinoissa. Oli mahdotonta painaa kasvojen yksityiskohtia mieleensä täällä pimeässä, mutta naisen liikkumisessa oli jotakin etäisesti tuttua, suoraviivaista ja tarkkaa.

"Voitko herättää hänet?" Liam kysyi hiljaa, vaatien Harmonian huomiota. Nainen empi.
"Asterialaisten voimat ovat kadonneet. Sielumme eivät ole enää sidottuja papittareen, kun koko magia on hävitetty tästä maailman kolkasta. En ole aivan varma, mitä minusta on jäljellä, mutta ei ainakaan entisiä voimiani. Tunnen oloni tyhjäksi." Harmonia siirtyi lähemmäs sänkyä ja kosketti Lightin tummaa tukkaa. "En taida voida auttaa häntä."
"Hän kuitenkin herää?"
"En tiedä. Voimme vain odottaa."

August nielaisi pelkonsa ja kääntyi parempaan asentoon voidakseen tarkkailla kolmikkoa. Liam näytti kynttilän heikossa valossa yhtäkkiä vanhalta, silmien alla oli varjot ja iho oli lähes harmaa. Parransänki oli päässyt pitkäksi.

"Ovatko kaikki siis kunnossa? Sen jälkeen, mitä tein?" August kyseli. Hän muisti kyllä hämärästi, miten joku oli taluttanut hänet ulos kirkkotilasta, miten Rosa oli puhunut niin kovalla äänellä että puhe kaikui kivisistä seinistä, mutta mitä nainen oli sanonut ja miten heidät kaikki oli lopulta saatettu linnan puolelle, sen osalta muistikuvat olivat sumuisia. "Missä papitar on?"