Sielun kevyt kosketus

25

25

Hiljaisuuden rikkoi viimein August.
"Mitä se oli?" hän kysyi ääneen, vaikka ei ollut tarkoittanut puhua. Sanat pääsivät suusta yllättävän kimeinä.
"Kirous. Irti päässyttä magiaa", Rosa vastasi hänelle ja vilkaisi kuin varmistukseksi taakseen, että oven läpi ei pyrkinyt mikään. "Papitar yrittää herättää jotakin hirvittävää pääkaupungissa ja me kärsimme seuraukset."

Augustia värisytti. Sumusta nousseet olennot olivat näyttäneet kasvoilta, ihmisten vääristyneiltä hahmoilta, ja pelkkä niiden ajatteleminenkin sai hänet nieleskelemään pahaa makua pois suusta. Kuin kuolleet olisivat kulkeneet kaduilla jonkun häirittyä niitä.

Kun pöydän ääressä sytytettiin lisää kynttilöitä, tilaan lankesi enemmän valoa. Huoneessa oli kaksi naista ja kaksi miestä Rosan lisäksi, jokainen heistä pukeutunut samalla tavalla paikattuihin vaatteisiin ja vanhoihin sotilasvarusteisiin, joita oli kunnostettu ja paikkailtu, ilmeisesti kukin kykyjensä mukaan. Hämärässä oli hankala sanoa tarkkaan, mutta August arveli porukan olevan Liamin ikäluokkaa yhtä miestä lukuun ottamatta. Hän istui kumarassa, parransänki oli harmaantunut ja silmien syvyydessä paistoivat vuodet, jotka hän oli elänyt.

"Tunnetko heidät?" yksi pöydän ääressä istuvista henkilöistä kysyi Rosalta. Nainen tuumaili hetken verran ja nyökäytti sitten kohti Liamia.
"Katso tarkemmin, tunnet hänet itsekin."

Mies korjasi ryhtiään ja tiiraili Liamin suuntaan sanomatta mitään. Hänen ilmeensä ei muuttunut, tunnisti hän Liamin tai ei. Liam kohtasi katseen tuimana, kasvoilla tunteeton naamio. Light oli saanut hengityksensä tasaantumaan ja hän silitteli varovasti sormellaan pikkulintua, joka istui hänen kämmenellään voipuneen näköisenä. Kun väen katse siirtyi Lightiin, hän kohtasi jokaisen tuijotuksen rohkeasti, mutta ei liikahtanut pois oven lähettyviltä.

"Hän on asterialaisia", yksi naisista huomautti kuin ohimennen ja tavoitteli katseellaan Rosan silmiä.
"Niinpä. Ja itse Liam Everett hänen seuranaan. Mikä kunnia", punapää vastasi ja lisäsi sitten rauhallisemmin: "Ei heistä meille harmia ole, Claudia. Olemme tarpeeksi pulassa muutenkin."

Claudian tummanvaaleat suortuvat pyyhkivät leukaa, kun hän kohotti päätään. Nainen tarttui hajamielisesti pöydällä olevaan kimppuun tikkuja, joilla kynttilät oli hetki sitten sytytetty. Pöytäseurueen porukka näytti tottuneen äskettäiseen karmeuteen tai sitten he vain peittivät pelkonsa taitavasti.

"Ja kuka poikarukka teillä on mukananne?" Rosa uteli vieraitaan katsellen. August toivoi, ettei olisi yhä ollut niin helvetin peloissaan äskeisen jälkeen, että olisi voinut edes seistä vapisematta naisen edessä. Hän ojensi kätensä ja kertoi nimensä, ja oli helpottunut Rosan puristaessa hänen sormiaan tiukasti, katse enemmän uteliaana kuin säälivänä.

"Hän on se, jota etsin löytääkseni Lightin", Liam sanoi hiljaa. Rosa katsahti häntä ja miehen piti täsmentää sanojaan. "Näkijä kertoi minulle ennustuksen. Hän on se poika, josta puhutaan."
"Emme kaipaa täällä satuja", Rosa totesi. Liam ei sanonut siihen mitään, mutta näytti katseellaan haastavan naisen mielipiteen. Rosa ei ehkä uskonut ennustuksiin, mutta hän ei varmastikaan ollut voinut välttyä niiltä puheilta, joita Augustista oli liikkunut kansan keskuudessa sen jälkeen, kun papitar oli ymmärtänyt etsiä häntä.
"Minua ei kiinnosta, mitä te uskotte tai ette", August sanoi kärkevästi. Sitten hän katsahti Liamia, jonka kanssa oli hetki sitten ollut ajautua tappeluun. "Olen täällä tekemässä osani."
Siitä Rosa vaikutti kiinnostuvan.
"Mikä osa se mahtaa olla?" hän tiedusteli ja viittasi pöydän ääreen, jotta porukka voisi istua. "Kertokaa toki, meillä on koko yö aikaa."

Rosan maininta osoittautui todeksi, nainen todella vaikutti olevan valvomassa koko yön. August ei ensin käsittänyt miksi, mutta huomasi sitten muutaman Rosan tuttavista käyvän toisinaan ikkunan luona ja kurkistavan verhojen raosta pimeälle kadulle ja piipahtavan pihalla kuuntelemassa hiljaisuutta. Kun Augustin katse seuraavan kerran seurasi keski-ikäistä tummaa miestä, joka viivähti ovella ja palasi pian takaisin, Rosa puuttui puheeseen.