Sielun kevyt kosketus

10

Liamin herätettyä hänet edellisenä iltana Light oli päättänyt jatkaa lukemista, ja viettikin seuraavina öinä useamman tunnin loitsujen parissa, kunnes nukahti sängylle kirja sylissään. Hän ei saanut selville oikein mitään, jolloin turhautuminen ajoi hänet kävelemään levottomasti pitkin muurin harjaa ajatusten selkiyttämiseksi.

Lisäksi häntä vaivasi hänen kuulemansa keskustelu, josta hän ei loppujen lopuksi ollut kertonut Liamille. Hän oli maininnut vain loitsuista. Jonkun oli täytynyt kääntää tätä tekstiä papittarelle, jotta hän oli onnistunut käyttämään sen sivuilla kuvattuja loitsuja. Kuka kirjan oli edes alun perin kirjoittanut? Miten se oli maassa, edes tässä todellisuudessa, jossa kieltä ei puhuttu?

Aamupäivän harmauteen herääminen ei tuntunut pitkään hyvältä, kun Light tuijotti verhojen raosta kajastavaa heikkoa valoa ja kuunteli tihkusateen hidasta ropinaa. Sateen aikaan tuoksui maalle ja metsälle aivan eri tavalla. Ajatus rauhoitti vain vähän, sillä Light oli tuskin nukkunut odottaessaan sunnuntain koittavan. Pienetkin unenpätkät olivat ennemminkin kauhukuvia tulevasta. Ovella kuului juuri silloin koputus, ja Glover astui sisään pesutarvikekori kädessään.

"Hyvää huomenta."

Light vastasi tervehdykseen hiljaa ja yritti karistaa painajaismaiset unet mielestään. Ehkä hänen kuvitelmiensa kamala todellisuus haihtuisi unikuvien mukana.

"Tulin valmistamaan teille kylvyn. Papitar tahtoo tavata teidät mitä pikimmiten."

Lightista ei kuitenkaan tuntunut ollenkaan mukavalta tavata papitarta, mutta hän ei tiennyt uskaltaisiko rikkoa tämän käskyä. Pitkään hänelle oli kerrottu, miten hän oli papittaren omaisuutta, lempilapsi, jonka papitar toivoi toimivan käskyjen mukaan. Ennen se olikin riittänyt. Light ei ollut kyseenalaistanut menneisyyttään tai kysynyt, kun häntä pyydettiin unohtamaan. Papittaren versio oli ollut heikko, ja vain alistanut asterialaiset naisen käskyläisiksi. Oliko mikään papittaren puheista totta?

Light peseytyi hitaasti, varoi vielä hieman kipeitä jäseniään, ja pukeutuduttuaan hän poistui käytävään Gloverin johdatettavaksi. Papitar odotti häntä omassa makuuhuoneessaan, joka oli verhottu valkoisin lakanoin ja koristeellisin huonekaluin. Glover sulki oven, kun Light oli päässyt sisään jääden itse ulkopuolelle.

Papitar ei kääntynyt ikkunan luota, jossa hän katseli varsin vakavana linnan pihaa. Nainen tuoksui jollekin hedelmälle, jota Light ei sillä hetkellä osannut nimetä. Papittaren yllä oli hento, valkoinen asu, hyvin samantyylinen kuin Light oli usein naisen yllä nähnyt.

"Teidän ylhäisyytenne", Light ilmoitti tulostaan, vaikka tiesi, ettei naisen tarvinnut kuulla hänen ääntään tietääkseen Lightin saapuneen. Nainen saattoi olla vielä raivoissaan aikaisemmasta, kun hän sai tietää Lightin poistuneen luvatta linnan alueelta. Theresan vaaleat hiukset oli kiedottu leteille, jotka kehystivät naisen päätä kuin kruunu ja hän seisoi ryhdikkäästi kuin kuninkaallinen.

"Olet vältellyt minua, Ligeltiet", papitar sanoi ja punaiset huulet puristuivat yhteen paheksuvasti. "Oletko noudattanut määräyksiäni ja pysynyt linnan alueella?"

"Olen", Light lupasi hiljaa.

"Entä pysynyt erossa siitä, mitä käskin? Et ole vaivannut päätäsi asterialaisilla ja ihmisillä?"

"En."

Papitar kääntyi viimein ja hänen kasvoillaan oli hymyntapainen. Silmät tarkkailivat miestä vielä pitkään, jopa niin, että hiljaisuus alkoi tuntua omituiselta. Light yllättyi jopa itse tuntemastaan mielihyvästä nähdessään naisen olevan tyytyväinen.

"Meidän on siirryttävä alakertaan. Menemme kirkkoon ensimmäisinä, te sotilaat kulkueenani", papitar ohjeisti. Light antoi naisen johdattaa itsensä ala-aulaan ja sieltä pihamaalle, jossa asterialaisen järjestäytyivät pitkään jonoon kulkemaan papittaren jäljessä. Papitar Theresan takana kulki neljä pappisväkeen kuuluvaa, jotka olivat pukeutuneet tutusti tummiin kaapuihin. Heidän kulkunsa sujui rauhallisesti kostean pihamaan poikki kohti kirkkorakennusta. Sade oli onneksi lakannut, mutta yläpuolella levittäytyvä pilviverho oli synkän harmaa.