Sielun kevyt kosketus

21

21

August oli pitkään hiljaa kuulemansa jälkeen. Myös Liam lopetti puhumisen ja painui sitten metsään väittäen menevänsä hakemaan juotavaa lähteeltä. August kuitenkin huomasi, että mies lähti väärään suuntaan ja epäili, että se oli tarkoituksellista. Hän ei lähtenyt Liamin perään tai yrittänyt häiritä miestä. Sen sijaan hän keskittyi imeskelemään paistettua lihaa luun ympäriltä ja miettimään kuulemaansa.

Theo seurasi katseellaan vielä pitkään metsikköä siitä suunnasta, mihin Liam oli kadonnut. Hänkään ei kuitenkaan noussut.
"Autoin Liamin silloin ulos kaupungista. Olin laittanut Balin valmiiksi. Hän kehotti minuakin häipymään", Theo selitti ja heitti luunpalasen tuleen. Saalis oli jo lähes syötä ja paistuneen lihan tuoksu leijui vieläkin nuotion ympärillä. "Koko kaupunki oli kaaoksessa. Mutta kapina-aikaisiin tarttuin liian harva. Papittaren komennuksessa olleet asterialaiset ryhdistyivät ja saivat sotilaat nujerretuksi."

Augustin sisuksia kiristi. Hän pyöritteli luunpalaa kädessään ja totesi, että hänen ruokahalunsa oli poissa. Nälkä oli ollut melkoinen, ja olisi ollut varmaan yhä, mutta ikävä olo hätisti halun syödä.

Liam palasi vasta reilun tunnin kuluttua. August oli siinä välissä ehtinyt veistellä kahta erilaista oksaa, kerätä nyrkillisen marjoja ja taluttaa hevosensa juomaan. Miehen kasvoista ei kuitenkaan nähnyt, missä hän oli ollut tai millä tuulella hän oli nyt. Liam istui nuotiopaikan ääreen, jossa hiillos oli hiipunut kylmäksi ja painoi selkänsä puunrunkoa vasten. Tess-kissa hivuttautui miehen vierelle keräämään silityksiä.

Hetken verran August empi. Hänen teki mieli pyytää anteeksi, että oli lähes pakottanut Liamia kertomaan tämän vaiheen menneisyydestään. Mutta ei Liamkaan pyydellyt mitään anteeksi. August päätti antaa miehen olla ja painui itse sivummalle metsikköön, mutta kuitenkin etäälle hevosista, jotka yhä hitusen hermostuttivat häntä. Hän kaipasi rauhaa, hetkeä yksin.

Yö pimeni hitaasti. August valmistautui pukemalla päälleen hieman kevyemmin, sillä tiedossa oli luultavasti paljon juoksemista ja aikamoinen pako. Sininen kristalli roikkui yhä hänen kaulassaan piilossa paidan alla. Light saisi sen pian, ja August toivoi, että asterialainen ymmärtäisi siitä enemmän. Sulautuisiko sielu jotenkin Lightiin? Katoaisiko kivi miehen kosketuksesta? Mielessään August oli muodostanut mitä hämmästyttävimpiä asioita ja alkoi jo epäillä, että hänen mielikuvituksensa oli yltynyt aivan liian vilkkaaksi.

Theo oli keskustellut ensin August kanssa ja vasta sitten paljastanut Liamille, että aikoi lähteä kaupunkiin Augustin kanssa kahdestaan. Papittaren kotinaan pitämään linnoitukseen pääseminen olisi helpompaa pienellä porukalla, eikä Theo aikonut viedä tunnettua kasvoa keskelle sotilasjoukkoa. Liam kiristeli leukapieliään ja keksi useampiakin vastalauseita, mutta Theo torppasi ne tehokkaasti. Viimeisen naulan tämän kiistan arkkuun antoi August, joka totesi, että jonkun olisi joka tapauksessa jäätävä kaupungin ulkopuolelle odottamaan heidän hevostensa kanssa ja vahdittava, ettei uusia sotilasjoukkoja ollut tulossa kaupunkiin. Lippu ei ollut tälläkään kertaa linnoituksen muurilla olevassa tangossa, mikä merkitsi, että papitar oli jälleen poissa.

August pelkäsi, ettei Lightkaan olisi enää kaupungissa. Vasta hetken kuluttua hän muisti, että papitar pysytteli sielujen luona ja Light täällä suojattuna ja piilotettuna lumouksien voimin. He voisivat onnistua. Tämä saattoi olla hatara toive, mutta jokatapauksessa vaikutti todennäköiseltä, että Light olisi yhä kaupungissa ja papitar ei tulisi häiritsemään heidän pelastusyritystään. Kumma kyllä nämä monimutkaisuudet taisivat tällä kertaa koitua heidän edukseen.