Sielun kevyt kosketus

05

Sotilaat olivat jo poistumassa harjoituskentältä, kun Liam ennätti sinne vajaissa varusteissaan. Hän oli ratsastanut Lightin kanssa takaisin niin ripeästi kuin kykeni, mutta matka oli silti kestänyt ja Balin talliin vieminen oli vienyt aikaa. Pahaksi onnekseen hän käveli vastaan muutamia asterialaisia, jotka olivat joko osallistuneet harjoituksiin tai muuten vain istuneet ilkkumassa lähistöllä. Jälkimmäinen vaihtoehto ei ollut kovinkaan harvinainen.

Liam huomasi oman komentajansa luota saapuvan Iccaruksen ja harkitsi ehtisikö vielä kääntyä huomaamattomasti poispäin.

Iccarus oli kuitenkin selvästi nähnyt hänet ja oli tulossa suoraan häntä kohti. "Myöhästelijämme Everett."

"Päivää, komentaja kusipää."

Se oli lipsahdus, niin Liam ainakin väitti myöhemmin, mutta todellisuudessa hän oli ajatellut sanoja jokaisella askeleella, jonka Iccarus häntä lähestyi. Hän odotti saavansa nyrkistä saman tien, mutta mies ei tehnyt elettäkään.

"Herra Everett pitää itseään tarpeeksi taitavana, ettei harjoituksiin saapuminen tunnu tärkeältä", Iccarus sanoi hymyillen kylmää hymyään.

"Joustavat harjoitteluajat", Liam tokaisi, sillä asia ei kuulunut asterialaisten komentajalle. Iccarus oli kuitenkin toista mieltä.

"Miehet harjoittelivat tänään rankasti. Korjaat vastustajina käytetyt säkit pois kentältä ja täytät ne uudelleen seuraavia harjoituksia varten."

Liam kiristeli hampaitaan ja harkitsi voisiko kieltäytyä. Iccaruksen silmissä välähti kuin hän aavistaisi, mitä Liam ajatteli.

"Ripeää toimintaa, Everett. Tai pidän huolen, että voit ottaa joukoistasi lopullisen loman."

Komentaja poistui, ja Liam jäi kentälle niin kiukkuisena, ettei miekkailu maittanut enää ollenkaan.

***

Korjatessaan ihmismäisiksi möykyiksi tehtyjä säkkejä, joita käytettiin harjoitusvastustajina, Liam sai seuraa Shanesta. Säkkien korjaaminen oli paskamaista työtä, sillä suurempia reikiä oli ommeltava ja säkit täytettävä heinällä, sekä siivottava vanhat korret ja muut sotkut sieltä, mihin ne kentällä olivat jääneet. Liam oli onneksi saanut kaiken siihen malliin, että jäljellä oli viimeisen säkin ompelu. Hän oli paennut katseita tallille, missä hän saattoi kirota rauhassa ja pistellä reikiä säkkiin typerällä neulalla.

Hän oli juuri kertonut Shanelle lohikäärmeestä ja vaaleatukkainen mies melkein menetti tasapainonsa, kun oli pelleilleessään tehnyt seinää vasten yhden käden punnerruksia. Hän kääntyi nyt keskustelukumppaniaan kohti epäilystä silmissään.

"Nyt kusetat", Shane sanoi ja kuljetti kättään kasvoilta hiuksiin pyyhkäisten suortuvia pois naamalta.

"En kuseta, aito luolanmusta se oli", Liam väitti.

"Näit sen ja sinulle ei käynyt kuinkaan?"

Liam tajusi vasta, ettei ollut kertonut kenellekään menoistaan ja halusi jostakin syystä pitää ne nyt salassa. Etenkin sen osan, että oli ollut reissussa Lightin kanssa. "No... Näin sen etäältä..."

"Mitä oikein olit tekemässä, jos törmäsit siihen?" Shane ihmetteli.

"Öö... Kävin lammella."

"Ei ihme, ettet ehtinyt harjoituksiin. Olisit pyytänyt minut mukaan, vapaapäivä olisi ollut mieleen. En tosiaan kaivannut noita asterialaisia kentänlaidalla tänään."