04

371 70 8
                                    

Loppujen lopuksi sade oli vain yltynyt illan pimetessä ja matkaava kaksikko oli päätynyt viettämään yönsä tallissa. He poistuivat aamulla ennen kuin kukaan ehti löytää heitä ja August väitteli Liamin kanssa niin kauan, kunnes sai luvan lähteä ostamaan muutamalla itsellään vielä jäljellä olevalla kolikolla ruokaa läheisestä tavernasta. Heidän matkustamisensa sujuisi huomattavasti mukavammin täydellä vatsalla ja kerran Balikin oli ruokittu tallissa, yhtä hyvin heidän pitäisi huolehtia omasta syömisestään.

Heidän viimein päästessään matkaan August huomasi Liamin hartioiden hiukan rentoutuvan. Hän alkoi ymmärtää, miten liikkuminen, edes pieni ja hidaskin eteneminen, saattoi tuoda tunteen siitä, että he olivat tekemässä jotakin. Saavuttamassa kohdettaan. Jos Liam oli etsinyt Lightia viimeiset kaksi vuotta, se tarkoitti, etteivät he olleet nähneet toisiaan hyvin pitkään aikaan. August yritti kuvitella, millaista olisi olla erossa hyvästä ystävästään niin pitkään. Ainoa ajatus, joka tuli hänen mieleensä, oli omat vanhemmat, joista hän oli ollut erossa näiden kuoltua. Hänestä tuntui entistä pahemmalta Liamin puolesta.

"Mitä minun pitäisi tehdä auttaakseni sinua löytämään Lightin?" hän aloitti keskustelun.

"Pysyt nyt ainakin mukanani jonkin aikaa", Liam vastasi. "Keksin, mitä ennustuksella tarkoitetaan."

"Eli sinäkään et täysin tiedä, olenko se minä vai en?"

"Ei, siitä olen täysin varma. En vain tiedä tarkalleen, miten teet sen, mitä joudut tekemään."

August nielaisi ja pakotti pelon pois ajatuksistaan. Häntä ei kovinkaan paljon kiehtonut ajatus tuntemattomasta tehtävästä ja uhkaavasta ennustuksesta, kun hän oli jo muutenkin etsitty mies ja vaarassa saada hirttotuomion laittomuuksistaan.

"Olin muuten oikeasti pahoillani siitä, että häivyin sinä yhtenä iltana, enkä näyttänyt kaupunkia hänelle", Liam sanoi yllättäen ja August tajusi heidän palanneen tarinan vaiheisiin. "Korvasin sen Lightille myöhemmin, mutten koskaan varsinaisesti pyytänyt anteeksi."

"Kävitte kaupungissa sitten myöhemmin uudelleen?"

"Monta kertaa. Siitä tuli typerä tapamme muutamaksi viikoksi. Karkasimme sinne vapaailtoina, kun sotilastehtävät ja vastuut eivät osuneet meidän kohdallemme."

"Teitte niin siitä huolimatta, että Light oli saanut käskyn pysyä linnassa? Ihme ettette jääneet kiinni."

"Voi, me jäimme. Ja Light maksoi siitä", Liam huokasi synkästi. "Mutta meinasin typeryyksissäni tapattaa meidät jo ennen sitä."


Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.


Seuraavan viikon ajan Liam käytti useimmat vapaailtansa kaupungin esittelyyn. Hän oli ehdottanut reissua Lightille nähdessään tämän olevan menossa muiden asterialaisten perässä kentälle ennen Liamin omaa kaartia. Mies oli suostunut ja vaikuttanut melkein helpottuneelta, vaikka Liam ei pahoitellut edellistä kertaa, jolloin oli vain tylysti hylännyt hänet. Liam näytti kaupungissa jokaisen tuntemansa paikan kuin turistiopas ja kertoi, missä oli leipomo, miten he saivat jauhot ja muut tarvikkeet toisista kylistä ja maalta kauppiaiden mukana. Hän kertoi, kuka oli räätäli ja kuka seppä, kuka ajoi kärryjä, missä hevoset kengitettiin, mikä oli hänen suosikkitavernansa ja minkä torin laidalla lapset useimmiten leikkivät. Light seurasi illat hänen kannoillaan ja alkoi pikkuhiljaa uskaltautua tutkimaan kaupunkia myös ilman jatkuvaa henkistä tukea metrin päässä itsestään.

Sielun kevyt kosketusWhere stories live. Discover now