Portaiden yläpäässä meitä odottaakin jo vanha tuttuni Axe.
-Johan teillä meni aikaa pahasten portaiden kiipeämiseen. Muu johtokunta meni ohi jo aikoja sitten! nainen huokaisee heti, kun viimeinenkin meistä on livahtanut raskaan oven takaa käytävään.
-Hailey käski mun viedä teidät ekaks lento- ja harjoitustiloihin katsomaan, miten täällä harjoitellaan. Se myös mainitsi että ois hyvä käydä pyörähtää ruokakojuilla hakemassa jotain syötävää teille.
-Joo kyllä kelpaa! Flynn innostuu heti kuullessaan välietapistamme. Axe lähtee marssimaan suuri kirves selässään keikkuen käytävää pitkin kohti suurta torihallia, jossa aiemmin kohtasin louhikynnen.
Torille päästyämme Flynn katoaa heti näkyvistä ihmismassaan, kun hän alkaa sukkuloida eri kojujen ympäri etsien jotain maukasta. Axe katselee hänen menoaan muiden päiden yli räiskyvästi hekottaen ja lähtee sitten hänkin suuntaamaan kohti erästä kojua. Jään Markin ja Tristinin kanssa seisoskelemaan orpoina väen paljouteen. Ei mene kauaakaan, kun Flynn palaa mukanaan neljä tikkuun varrastettua... jotain, ei mitään hajua mitä se on, mutta tuoksu on herkullinen.
-Tämä oli luultavasti lohikäärmeen pyytämää kalmaria. Tai sitten sitä oli siinä viereisessä kojussa? Flynn mutisee jakaessaan meille omat vartaat. -Kehui kuitenkin hyväksi niin päätin kokeilla. Harvemminhan tuota pääsee lohikäärmeen pyydystämää evästä syömään!
Ensimmäinen haukkaus oli erikoinen. Ilmeisesti kalmarin tai mustekalan lonkero oli koostumukseltaan yllättävä. Sitä ei kuitenkaan ehtinyt kauaa vatvoa, kun suuhun levisi ihanat mausteet.
-Herkullista! henkäisen ja näykkään toisenkin palan.
-Ennemminkin kummallista, Mark mutisee, mutta ottaa hänkin toisen palan. Flynn on jo syönyt omansa loppuun hotkimalla ja Tristin pureskelee kulmakarvat kurtussa omaansa.
Axe saapuu sopivasti kaikkien syötyä omat vartaansa käsissään ilmeisen uusi veitsi.
-Nää on himottua tavaraa, tein kolme kuuta sitten tilauksen, mutta sepällä on kokoajan niin paljon jonoa ettei se ole kerennyt valmiiksi kuin vasta nyt. Axe kertoo esitellen ylpeänä uutta puukkoaan. Sen kiiltävä terä ja nahkaan kiedottu puinen kädensija ovat kyllä houkuttelevan kauniit. -Että jos on puukolle tarvetta niin etsikää Steven käsiinne. Tai no sen vaimohan, Yenny, nämä puukot tekee, mutta ei se kerkeä pajastaan poistumaan niin ukko sitten myy.
Axe lähtee jo harppomaan kohti eri käytävää kuin mistä tulimme ja meidän pitää kiirehtiä, ettemme jää jälkeen ihmisten sekaan.
-Harjoitustilat on Haileyn suunnittelemat. Siellä on eri tilat eri tasoisille lentäjille, ihan turvallisuus syistäkin. Tajuutte sitten, kun näätte mitä ratoja meidän soturit siellä lentää, vasta-alkajilla menee päät pyörälle pelkästä katselusta!
-Maltan tuskin odottaa! Flynn naurahtaa varmasti ajatellen aiemmin Haileyn kanssa lyötyä vetoa. -Minkä ikäisinä täällä aloitetaan lohikäärmeratsastuksen harjoitteleminen?
-Ei täällä lapsia hirveemmin oo, eihän? Kaikki, jotka tänne löytää on yleensä jo vanhempia ihmisiä. Niiden lentotaidot sitten arvioidaan ja laitetaan siltä pohjalta tiettyyn harjotustilaan. Sieltä voi edetä aika nopeastikin vaikeammille tasoille. Jotkut kyllä siirtyy takas helpompiin, kun ei lohikäärmeiden kanssa natsaa tai joutuvat sairaslomille. Sitä ongelmaa teillä tuskin on, lohikäärmeiden kanssa siis. On varmaan hienoo, kun tuntee oman petonsa niin hyvin sen luodun siteen kautta, Axe höpöttää kulkiessaan edellämme käytävää. Tällä käytävällä kulkee paljon ratsastus varusteisiin sonnustautuneita sotureita, joista moni tervehtii ainakin ohimennen Axea.
