Kiedon varovaisesti Markin suurta viittaa paremmin ympärilleni, kun Coldra on tasoittanut lentoaan. Helpotuksekseni huomaan hengittämisen olevan helpompaa, se johtuu varmaan välillämme olevasta vahvasta yhteydestä. Reyesin lohikäärme tavoittaa meidät nopeasti.
-Se haluaa lentää korkeammalle, joten älä anna huomiosi herpaantua. Pidä sen lento vakaana ja ohjaa se heti alemmas, jos se nousee, Reyes ohjeistaa ja lennähtää sitten ohitsemme joukon johtoon.
Mark ja Fynn pitävät perää.
-Cata! Alemmas! Fynn karjahtaa ja alan painaa Coldraa sarvista alemmas. Ohjat voisivat olla nyt ihan hyödylliset. Lohnari allani ärähtää, mutta palaa kuitenkin samalle korkeudelle Reyesin kanssa.
Joudun työntämään Coldraa alemmas usein matkamme aikana ja hiljalleen käteni alkavat väsyä siinä määrin, että Coldra pystyy hivuttautumaan korkeammalle. Yritän painaa sitä alas, mutta voimani eivät enää riitä. Se on päättänyt nousta. Yritän viheltää sille käskyn laskeutua, mutta ääneni katoaa tuuleen.
-Pearl! Alas! Mark huutaa peräämme.
-En jaksa painaa sitä enää alemmas! huudan takaisin.
-Makaa sen otsalla jos et muuta keksi!
Kuuntelen Markin huudon epäuskoisena. Makaisin Coldran otsalla? Se on vahva, jos se ei olisi halunnut totella minua, se ei todellakaan tekisi niin. Se jaksaisi kantaa lähes kaksinkertaisesti oman painonsa, joten miten minä muka voisin saada sen laskeutumaan alemmas.
-Nyt Cata! Fynn karjuu ärtyneenä alempaa. Vedän syvään henkeä ja alan hivuttautua Coldran sarvien välistä eteenpäin. Vihellän vielä käskyn mennä alemmas, mutta kun se ei toimi liu'un koko painollani Coldran pään päälle. Yllätyksekseni se toimii. Tosin ei painoni takia, vaan koska viittani valahti sen jäänsinisille silmille.
Niinpä vauhkoontunut lohnarini syöksyy alemmas, kun taas minä liu'un sen vartaloa pitkin kohti häntää. Yritän saada jostain kiinni, jotten tipahtaisi sen kyydistä. Samalla viittani vetäytyy pois sen silmiltä ja se rauhoittuu hieman.
Menee hetki, kun yritän saada sen rauhoittumaan ja lentämään tasaisemmin.
-Minä luulen, että oket liian heiveröinen sille, Pearl, Fynn toteaa nyt ylempää.
-Suu tukkoon Hyverno! ärähdän ja kapuan takaisin istumaan. Pidän loppumatkan Coldran aivan pilviverhon yllä, jotta se ei pääsisi nousemaan kovin korkealle ennen kuin saisin sen takaisin haltuuni.
Matkaa oli enää vähän jäljellä. Tiesin sen siitä, että väistyneen pilvikerroksen alta erottui yhä enemmän teitä, rakennuksia ja kulkueita, jotka olivat matkalla kaupunkiin. Coldra oli käyttäytynyt suhteellisen hyvin loppumatkan. Se ei yrittänyt nousta korkeuksiin tai karata omille teilleen paria kertaa laskematta.
Sisälläni pulppuavasta ilosta ja vahvasta jännityksestä huolimatta minua väsyttää, paljon. Käteni tuntuvat siltä, kuin olisin kantanut täysiä vesiämpäreitä koko päivän, aamunkoitosta hämärään. Lisäksi mieltäni vaivaa lievä katkeruus, koska muut istuvat pehmeillä nahkasatuloilla ja ohjaavat suitsilla, kun taas minun takamustani on kivistänyt jo tovin Coldran kovilla suomuilla istumisen takia.
En aio kuitenkaan valittaa ääneen. Tiedän, että siitä seuraisi vain Reyesin saarna.
Silmäni lupsahtavat kiinni. Uudestaan ja uudestaan. Hieraisen nopeasti unihiekkaa pois, mutta siitä ei ole apua. Niinpä minä hitaasti valun uneen. Vartaloni tömähtää Coldran sarvien väliin ja se nousee ylemmäs liu'uttaen minut taaemmas sen kaulata. Ihmeen kaupalla en kuitenkaan valu pois sen selästä, vaan jään sen siipien väliin. Muiden huomaamatta se palaa takaisin alemmas jatkamaan lentoaan.
^^^
Herään säpsähtäen, kun lohnari laskeutuu tömähtäen maahan. Vilkuilen kauhistuneena ympärilleni tietämättä missä olen. Tajuan olevani linnan pihalla ja hädissäni siirryn eeteenpäin takaisin Coldran sarvien taakse.
-Eikö olekin mahtava näky? vieras ääni huudahtaa edestäpäin. Kurkistan Coldran sarvien välistä ja näen pitkän viiksekkään miehen. Huomaan luutnantin kävelevän tätä kohti kädet ojennettuna valmiina halaukseen.
-Kuka tuo on? kysyn Markilta hämentyneenä.
-Kuninkaan neuvonantaja tyhmä, etkö kuunnellut Reyesin antamia ohjeita?
-Mitä ohjeita? kysyn liian kovalla äänellä ja saan reyesin ja neuvonantajan katseet itseeni. Poskeni lehahtavat punaisiksi ja yritän piiloutua takaisin Coldran pään suojiin, mutta juuri silloin se päättää saaneensa tarpeeksi painosta selällään ja pudottaa minut vaivattomasti maahan. Sitten jääkuoloni alkaa mulkoilla kaikkia lähellä olevia varuillaan.
-Pyhä äiti, onko tuo jääkuolo?! neuvonantaja hudahtaa järkytystä äänessään.
-Miksi muuten luulet koko kaupungin asukkaiden piiloutuneen koteihinsa? Reyes naurahtaa ja katselee minua varoittavasti. Kompuroin pystyyn ja puistelen nopeasti enimmät hiekat mekoltani.
-Miksi ihmeessä otit sen mukaan? sehän voi polttaa koko paikan kolmessa minuutissa!
-En ottanutkaan, se pakeni itse ja varmaan poltti minun paikkani, Reyes murahtaa nyt huomattavasti äreämpänä. Tunnen punan palaavan salakavalasti poskilleni ja painan pääni alemmas, piiloon katseilta. Kuulen Markin ja Fynnin laskeutuvan maahan myös, varmasti sulavammin kuin minä.
-Voitte viedä lohikäärmenne talliin lepäämään ja syömään, neuvonantaja sanoo kireänä ja osoittaa avonnaisia ovia lohikäärmetalliin. -Paitsi jääkuolo, sen pitää jäädä ulos. Voit tuoda sille vettä ja lihaa, mutta esin sido tuo peto kiinni!
Joka sanan jälkeen arvostukseni miestä kohtaan laskee, mutta luutnantin mulkaisu varoittaa sanomasta vastaan.
-Catalina Pearl! kuulen Henryanin huutavan nimeäni. käännyn katsomaan pihalle vieviä ovia ja näen prinssin juoksemassa rappusia alas hiekalle. Hän harppoo nopeasti lähemmäs ja kaappaa minut halaukseen.
-Lensitkö sinä Coldralla tänne asti? hän kysyy vilkaistuaan varautunutta lohnariani. Nyökkään nopeasti hymyillen.
-Se etsi meidät ja Reyes antoi minun lentää sillä tänne! hihkaise innoissani. -Meillä oli kyllä ongelmia, se halusi lentää korkemmalla mitä muut...
Lauseeni jää kesken, kun Henryan pyyhkäisee hihallaan suupieltäni.
-Taisit nukahtaa kesken matkan, hän kuiskaa minulle virnistäen. Käteni läpsähtää suulleni ja alan epätoivoisesti pyyhkiä huuliani.
-Älä huoli, naamasi on puhdas, prinssi virnistää ja lähtee sitten Reyesin luo. Posket helakan punaisina lähden talliin hakemaan Coldralle ruokaa. Palattuani ulos vesitynnyriä raahaten, huomaan, että pihalle on tuotu iso ketju Coldran kiinnittämiseen.
Huokaisten raahaan tynnyrin lähemmäs ja alan sitten kiinnittää Coldraa maahan valettuun renkaaseen. Kurotun laittamaan pannan pitkän lennon väsyttämän lohnarini kaulaan. Coldra ei tällä kertaa edes vastustele ja saan sen helposti kiinni. Tuon veden lähemmäs sitä ja lähden hakemaan ruokaa.
