Tunsin Tristinin kiristävän otettaan lennettyämme parikymmentä minuuttia. Käänsin hieman päätäni.
-En saa... henkeä, Tristin kähisee ja alkaa yskiä. Avaan suuni kertoakseni neuvoja, mutta kaikki sanat sotkeutuvat hämmennykseen ja järkytykseen, jotka luutnantin saapuminen jätti jälkeensä. Ikään kuin aivoni olisivat hammaspyöriä, joiden väliin on jäänyt sitkeää tahmaa, joka estää niitä pyörimästä.
Tristin painaa otsansa yläselkääni vasten ja koittaa vetää henkeä, muttä kähinästä ja uudesta yskänpuuskasta päätellen se ei suju. Reyes lentää edempänä hieman alempana meistä.
Ohjaan Coldran alemmas ja kannustan sen lentämään nopeampaa. Jääkuolo päästä tyytyväisen äännähdyksen ja nopeuttaa Reyesin varjosuomun tahtiin sovitettua vauhtiaan.
-Tristin ei saa henkeä! inahdan saavuttuamme Sha Shan rinnalle. Hetken luulen, ettei Reyes kuullut, mutta sitten hän käännähtää terävästi katsomaan minua.
-Noinko minä olen sinulle opettanut? Inise apua muilta tilanteeseen, jonka olet itse kokenut ja josta olet selvinnyt?!
Säpsähdän ja pudistelen hennosti päätäni.
-Minä en muista...
-Anna hänelle muuta ajateltavaa! luutnantti tiuskaisee. -Ja siirry eteenpäin, enkä tarkoita nyt vain fyysistä tilaasi.
Ymmärrän luutnantin sanat, hän haluaa minun pääsevän yli järkytyksestä, jonka hänen äkillinen saapumisensa aiheutti. Tosin sen lisäksi tajuan siirtyä istumaan hieman edemmäs Coldran kaulalla.
-Mistä sinä olet kotoisin? kysyn Tristiniltä. Poika kuiskaa jotain, mutta se hukkuu kieppuviin ilmavirtauksiin.
-Kerro hänelle ohjeita, Reyes tuhahtaa ja kannustaa varjosuomunsa Coldran edelle.
-Hmm, Tristin, hengitä syvään ja ajattele... jotain sinulle tärkeää. Kuvittele olevasi sen henkilön tai asian kanssa ja hengitä.
Kuulen Tristinin vetävän syvään henkeä ja tunnen lämpimän ilmavirran niskassani, kun hän puhaltaa ilman ulos. Koitan pysyä mahdollisimman rentona ja rauhallisena, jotta se kävisi hänellekkin helpommaksi. Mahdollisuuden huomattuaan Coldra kiskaisee päätään ylemmäs ja kohoaa korkeammalle. Lihakseni jännittyvät siinä silmänräpäyksessä ja koitan saada lohnarini ohjattua alemmas tihempään happeen. Coldra murahtaa kärttyisänä ja pitää lihaksensa jännittyneinä, jotta en voi kuin pakottaa sitä alemmas. Tunnen Tristinin käsien otteen kiristyvän ja kuulen hänen haukkovan epätoivoisena happea.
Huudan luutnanttia, mutta hän vaikuttaa vaipuneen ajatuksiinsa ja lentelee kuin olisi rauhallinen sunnuntai aamupäivä ilman mitään kiireitä. Niinpä heittäydyn eteenpäin Coldran sarvien välistä ja pyrin peittämään sen silmät. Lohikäärme ärjäisee korvia vihlovasti, mutta alkaa suunnata alemmas. Ja alemmas, ihan liian alas, ihan liian nopeasti. Painopisteeni on väärä, eikä se, että Tristin nojaa minuun auta asiaa yhtään. Niinpä sukellamme pilviin.
Koitan töniä poikaa takanani pystympään päästäkseni itse pois Coldran otsalta makoilemasta, mutta minun surkeilla voimillani homma ei ole helppo. Kylmyys ja kosteus kerääntyvät inhottavasti vaatteiden läpi iholle pilvien sisällä. En näe eteeni ollenkaan, eikä näe sen puoleen Coldrakaan, saati sitten puolikuollut Tristin.
Paniikki alkaa nostaa päätään sisälläni. Tunnen olevani jumissa vaarallisen jääräpäisen lohikäärmeen ja miltei tajuttoman miehen välissä. Lisäksi alamme lähestyä pilviverhon alareunaa ja uhkaa tulla nähdyiksi. Pilvien raoista erotan kaukana alhaalla maanpinnan. Tunnistamattomat metsät ja harvat tiet seuraavat toisiaan karussa maastossa. Se olisikin ollut liikaa pyydetty, että olisimme jo lähellä luutnantin linnaa.
-Tristin ryhdistäydy! kivahdan lopulta ja tönäisen poikaa terävästi kyynärpäälläni. Poika valahtaa roikkumaan osittain vasemmalle ja pääsen viimein istumaan kunnolla. Vihellän Coldralle ärtyneen käskyn nousta korkeammalle ja alan korjata sekä omaani, että Tristinin asentoa. Pääsemme sankan pilviverhon yläpuolelle ja alan tähyillä Reyesiä.
Kääntelen päätäni joka suuntaan, mutta miestä ei näy missään. Me eksyimme reitiltä.
-Pearl! voimakas ääni jylisee suoraan takaamme saaden minut irvistämään. Vihellän Coldralle käskyn hidastaa ja pian luutnantti onkin jo rinnallamme.
-Miksi kautta jääkuolon kynsien sinä lensit pilvissä?! Sinut oltaisiin voitu nähdä tai hullu lohikäärmeesi olisi voinut syöksyä ties minne!
-Coldra karkasi käsistä ja kohtasin pari ongelmaa, mutisen hartiat kyyryssä. -Miltä Trisitin näyttää?
-Elottomalta, Reyes tuhahtaa ja kiihdyttää edelleni. Käännähdän nopeasti ympäri nähdäkseni hiukan tokkuraisen pojan hymyilemässä minulle vaisusti.
-Taidan tarvita hieman harjoitusta tähän hommaan, hän sanoo ääni käheänä. Pyöräytän silmiäni ja kännyn takaisin kohi menosuuntaa.
~~~
Kun viimein laskeudumme pitkän lennon jälkeen linnan pihalle ja pääsen liukumaan alas lohnarin kyydistä jalkani ovat pettää altani. Tristin liukuu vähemmän sulavasti alas ja muksahtaa kyljelleen pihan hiekalle. Reyes on jo matkalla pääovelle jonkun tallipojan viedessa ärtyisää varjosuomua talliin.
-Oletko kunnossa? kysyn huvittuneena pojalta ja kyykistyn hänen vierelleen.
-Täysin, kunhan pääsen vain lepäämään niin kaikki on kunnossa.
Nyökkään ja vedän Tristinin ylös maasta.
-Sitä ennen saat kyllä auttaa minua Coldran kanssa, tuskin jaksan kantaa yksin vesisaavia tai ruokaa sille tässä tilassa,hymähdän ja pyöräytän hartioitani, jotka tuntuvat olevan ihan jumissa. Lähdemme laahustamaan vieretysten Tristinin kanssa kohti tallia minun taluttessa Coldraa.
Olemme melkein valmiita, kun kuulen kaksien askelien lähestyvän. Tiedän jo keitä odottaa, enkä ylläty kun Fynn ja Mark tulevat nojailemaan Coldran häkin mustuneisiin kaltereihin.
-Hei karkuri, miten pakomatkasi meni? Fynn tervehtii ja naurahtaa kuivasti. Hypähdän Coldran viuhtovan hännän yli ja kiirehdin heidän luokseen.
-Hei! Odottakaapa vain, minulla on mahtava tarina teille! hihkaisen ja pujotan käteni kalterien läpi halatekseni heitä.
-Se tarina voi odottaa, mutta kukas tämä uusi heppu on? Mark kysyy kiinnostuneena irtauduttuaan halauksesta. Vilkaisen poikaa, joka levittää parhaillaan voidetta Coldran siipiin.
-Hän näyttää tulevan hyvin toimeen jääkuolosi kanssa, Fynn toteaa. -Vai onko pelätty ja legendaarinen jääkuolo viimein taltutettu?
-Hän on Tristin, ystävystyimme... piilopaikassani. Ja oikeastaan Coldrasta on tullut rauhallisempi ja tottelevaisempi viimeaikoina, hymähdän ja viiton Tristiniä tulemaan lähemmäs.
-Hei, Mark ojentaa kätensä Tristinille. -Olen Mark Darnela, loistepiikin lentäjä. Tuo on Fynn Hyverno, hän lentää ryhmykuonolla.
-Tristin, minulla ei ole sidettä lohikäärmeeseen, poika hymähtää ja vastaa Markin kädenpuristukseen.
-Sinä kuitenkin osaat olla niiden lähellä, hoitaa niitä ja ilmeisesti lentääkin, Fynn toteaa ja katsoo minua kysyvästi.
-Joo, jonkin verran.
-Eli periaatteessa olet aikalailla samalla tasolla koulutuksessa kuin me, Mark jatkaa ja vilkaisee Fynniä tietäväisesti. -Luutnantti tulee vihamaan meitä.
Luon kysyvän katseen heihin ja saan vastaukseksi virnuilua.
-Kuules Tristin, haluaisitko luoda siteen lohikäärmeeseen?
-Mutta eihän Reyes ota kuin suursuvuista, kuiskaan pojille ja vilkaisen Tristiniä.
-Se ei ole ongelma, Tristin naurahtaa. -Saanen esittäytyä, olen Tristin Jorvisun, kuninkaan toinen poika.
