-Kolmetoista, neljätoista ja... viisitoista! ähkäisen ja lysähdän makaamaan patjalle.
-Pearl, miten aiot päästä armeijaan, jos saat hädintuskin viisitoista punnerrusta tehtyä? Mark kysyy huvittuneena vierestäni.
-Miten edes pääsen armeijaan, jos en voi lentää lohikäärmeellä?
-Onhan siellä jalkaväkikin, Fynn murahtaa huoneen toisella puolen tehden vatsalihasliikkeitä.
-En muutenkaan ymmärrä sitä, miksi Reyes pistää meidöt nyt kuntoilemaan, kun olemme edistyneen huomattavasti lohnarien kanssa, Mark mutisee hajamielisenä.
-Koska seuraavaksi edessä on kunnon harjoituksia, tuhahdan vastauksen ja nousen jaloilleni. -En kyllä usko, että minusta on paljoa hyötyä siellä.
-Miksei olisi? Ainahan yksi lohikäärmeetön lohnariratsastaja kaivataan! Fynn vitsailee ja heitän häntä pyyhemytyllä.
-Miksi Reyes edes antaa minun jäädä tänne, jos en kuitenkaan pysty lentämään omalla lohnarillani, mumisen ja venyttelen käsivarsiani.
-Koska olishan se nyt pirun tylsää räyhätä vaan kahelle jätkälle! Mark naurahtaa ja alkaa pörröttämään hiuksiani.
-Heei! älähdän ja yritän rimpuilla irti hänen otteestaan, mutta poika kietoo toisen kätensä vyötäröni ympäri ja alkaa pörröttää hiuksiani kahta kauheammin. Taivun nauraen kaksinkerroin yrittäessäni paeta Markin otteesta.
-Käyttäytykää! luutnantti ärähtää saapuessaan saliin. -Lähdemme pian keskukseen.
-Ai keskukseen? Siis Jorvisunin pääkaupunkiin? kysyn innoissani ja onnistun viimein karkaamaan Markin otteesta.
-Kuninkaan vieraiksi, joten vaihtakaa vaatteet... sivistyneimpiin, luutnantti murahtaa äreänä ja mulkaisee paidatonta Fynniä ja minun sotkuisia hiuksiani. -Pyydän Margaretia tuomaan teille jotain.
Reyes poistuu huoneesta nopeammin kuin saapui pamauttaen oven kiinni perässään.
-Ei kai auta kuin lähteä vaihtamaan, Mark naurahtaa ja poistumme salista huoneisiimme.
-Tässä on mekkosi, Margaret ilmoittaa ystävällisesti pyyhältäessään huoneeseeni. Nyökkään kiitollisena ja käyn peseytymässä.
Noin tunnin kuluttua seisomme kaikki linnan etupihalla täydessä tällingissä viitat harteillamme. Reyes ravaa portaat pihalle vikkelästi alas ja viheltää. Pistän merkille, että hän ei ole muuta tehnyt, kuin kiinnittänyt luutnantin merkin rintapieleensä.
Luutnantin pienehkö lohnari lehahtaa linnan yltä luoksemme ja Reyes loikkaa kevyesti sen selkään.
-Hakekaa lohikäärmeenne, ei tässä ole koko päivää aikaa! Reyes murahtaa ja katsoo sitten minua. -Nouse tänne.
Epävarmana vieraasta lohnarista askellan sen vierelle ja kiipeän kömpelösti sen selkään. Mekko on suunniteltu niin, että se päällä voi ratsastaa lohnarilla ilman mitään ongelmia.
Fynn ja Mark saapuvat paikalle lohnareillaan ja me lähdemme matkaan. Lohnarit lentävät kevyesti korkeammalle ja joudun kietoutumaan viittaani, kun kylmätvärähdykset hiipivät ihollani.
-Suunnataan itään! Reyes ohjeistaa poikia ja kannustaa lohikäärmeensä pilvien yläpuolelle. -Tasoittakaa hengityksenne! Ilma alkaa olla harvaa.
Vaikka kuinka yritän rauhoittua, minua alkaa ahdistaa hapen puute.
-Tarvitset hengitys harjoituksia, Reyes mutisee. -Ajattele jääkuoloasi. Sen siroa kehoa ja järkkymätöntä luonnetta. Sitä, miltä tuntuu olla sen selässä.
