Joku hakkaa huoneeni ovea niin kovaa, että se meinaa irrota saranoiltaan. Kapuan kömpelösti pystyyn ja suoristan yömekkoni ohutta kangasta. Vedän vielä ruskean hiusnauhan pois kannattelemasta hiuksiani ja ne valahtavat pienenä putouksena kutittamaan hartioitani.
Kiskaisen oven auki ja joudun väistämään nyrkkiä, joka hetki sitten jyskytti puista oveani.
-Neiti Pearl! Olitko sinä nukkumassa? nappakka ääni ulvahtaa ja vahva käsi työntää minut takaisin huoneeseen. Sitten Gridget pyyhältääkin jo ohitseni hiukset tiukalla nutturalla. Häntä seuraa kolme nuorempaa naista, jotka kantavat mekkoani, korkokenkiä ja ehostautumis tarvikkeita.
Gridget kiskaisee verhot auki ja paljastaa yhä hämärän aamun. Ikkunasta heijastuu minun sotkuiset hiukseni ja väsyneet kasvoni.
-Eihän aurinko ole vielä edes noussut, mumisen ja nostan käteni ylemmäs, jotta yksi naisista saa vedettyä yömekkoni pääni yli. Kiedon päälleni pyyhkeen ja seuraan naisia kylpyhuoneeseen. Siellä minua odottaa höyryävä amme ja pieni armeijallinen pesuaineita.
-Peseytykää huolella! Ja ajelkaa nuo kammottavat säärikarvanne, Gridget sanoo minulle ja vilkaisee miltei inhoten jalkojani.
Pienen ikuisuuden jälkeen, kun olen jynssännyt iholtani kaiken lian, pessyt hiukseni kiiltäviksi ja ajentuani ihokarvani palaan takaisin huoneeseeni, jossa Gridget on laittanut jo kaiken valmiiksi. Mekkoni on asetettu kauniisti mallinuken ylle ja minulle on asetettu tuoli peilin eteen.
-Istu alas, aloitamme hiuksista, Gridget määrää ja viittoo avustajiaan aloittamaan.
Tuntia tai kahta myöhemmin olen täysin valmis. Hiukseni ovat löyhällä nutturalla niskassani. Nuttura kiinnitettiin pinneillä, joissa on koristeena valkeita helmiä. Mekko on asettunut kauniisti ylleni ja korkokengät pilkahtelevat helman alta. Kasvoiltani on peitetty kaikki epäkohdat ja tunnen itseni sieväksi.
-Löysin tämän, Gridget hymähtää takaani ja näyttää minulle Pearlin suvun kaulakorua. Hän laittaa sen varoen kaulaani. Katson siroa lohikäärmettä, joka on maalattu korun helmeen.
-Ehkä se tosiaan on jääkuolo, kuiskaan itselleni.
-Olet valmis kohtaamaan luutnantti Reyesin. Ehdit ehkä syödä jotain ennen tanssiaisten alkua, jos kiirehdit.
~•~
Reyes seisoo selkä kohti minua pääovella. Kävelen varovaisesti lähemmäs miestä. Pyyhkäisen nutturastani karanneet hiussuortuvat korvani taakse ja seisahdun aloilleni.
-Luutnantti, sanon ääni vakaana. Reyes käännähtää kannoillaan ympäri ja kohtaan hänen silmänsä. Hänellä on yllään musta puku ja luutnantin merkit.
-Pearl, hän vastaa ja tarkastelee kasvojani. -Toivottavasti pysyt rytmissä.
-Miksen pysyisi? kysyn kulmat koholla. Reyesin kasvoille nousee jollain tapaa tietävä hymy ja hän kääntyy katsomaan ikkunasta ulos. Ennen sitä hän kuitenkin vilkaisee nopeasti taakseni.
Käännyn katsomaan ja näen Markin, Fynnin ja Tristinin seisovan rivissä käytävän koruttoman holvikaaren alla. He kaikki hymyilivät leveästi tummissa puvuissaan.
-Menkäähän siitä! Reyes murahtaa ja vilkaisee meitä. -Harjoitelkaa tanssimista ja syökää, tästä tulee pitkä päivä.
Liityn poikien riviin, kun he lähtevät kohti ruokasalia. Korkokengissäni olen aikalailla heidän mittaisensa.
-Minä näännyn! En ole ehtinyt syödä mitään, kun ympärilläni on vain häärinyt ihmisiä laittamassa minua "tanssais kuntoon", Fynn tuhahtaa hymyillen.
