Uusi aamu koittaa ja samalla minun pitää miettiä ja kirjata ylös uusi tavoitteeni päivälle.
Reyes antoi minulle kolme viikkoa päästä lohnarini selkään. Jos en saa sitä tehtyä annetussa ajassa, minut heitetään pihalle ja Coldra surmataan. Tai siis minut heitettäisiin pihalle, jos selviäisib elossa kolmeviikkoa.
"Toinen päivä. Tänään aion saada Coldran jälleen keskittymään itseeni. Minun pitää myös saada ruokittua Coldra."
Huokaisten lasken mustekynän pöydälle kirjoitettuani tekstin. Pitää keksiä vielä jokin tavoite, joka edistää työtäni täällä.
"Silitän Coldran suomuja"
Kirjoitan ylös ja katson tavoitteitani. Etsin kaapista ensiapu pakkauksen valmiiksi pöydälle ja pengon esille palovamman hoito tarvikkeet.
Otan säkistä pari kourallista Coldralle ruokaa ja lasken käteni ovelle. Vetäisen oven auki ja odotan, että Coldra laskeutuu katolta maahan.
Heitän sille yhden kuivatun hyönteisen, jonka se nappaa ilmasta. Kun lohnari saa hyönteisen nielaistua, sen jäänsiniset silmät nauliutuvat minuun. Viirumaiset silmät tarkkailevat jokaista liikettäni, kun astun askeleen eteenpäin.
Heitän lohnarilleni toisen herkun. Ei kai se oikeasti elä vain näillä? Coldra nappaa sen ilmasta ja ottaa askeleen eteenpäin. Minä puolestani haluaisin perääntyä ja paeta takaisin mökkiin, mutta minun pitää tehdä tämä.
Niinpä astun askeleen eteen päin, hiukan vinosti Coldraan nähden. Heitän lohnarille pari herkkua lisää ja astun jälleen eteenpäin. Lähestyn lohikäärmettäni askel askeleelta edeten viistosti Coldran sivulle.
Vihellän rauhallisesti saaden Coldran jäänsiniset silmät liimautumaan itseeni. Heitän sille uuden heinäsirkan ja astun pari askelta lähemmäs.
Olen jo kosketus etäisyysyydellä ja nostan hitaasti käteni. Tarkkailen Coldraa varautuen liekkeihin, hännänsivalluksiin ja siipien iskuihin.
Sormen pääni hipaisevat jo lohnarin mustia suomuja, kun se päättää tämän olevan liikaa. Ehdin tuskin edes väistää, kun liekit lyövät päälleni. Peräännyn ripeästi taaksepäin miltei shokissa. Sitten Coldra iskee vatsaani hännällään saaden ilman pakenemaan keuhkoistani ja lennättäen minut makaamaan kentän hiekkapohjalle.
Haukon kauhuissani henkeä, kun Coldra lennähtää lähemmäs laskeutuen päälleni, niin että olen sen sirojen etujalkojen välissä. Coldra kaartaa pitkää kaulaansa ja katsoo suoraan minuun.
Yritän saada kehoni toimimaan, mutta saan tuskin edes henkeä. Coldra ei hievahdakaan. Lohnari vain tuijottaa minua herkeämättä.
Vedän hitaasti henkeä yrittäen rauhoittua. Hitaasti vedän itseäni kauemmas lohnarista käsilläni. Coldran silmät seuraavat jokaista liikettäni. Hitaasti nousen istumaan ja yritän sitten päästä jaloilleni. Hatarasti saavutan tasapainon ja otan ensimmäisen askeleen mökkiä kohti.
Otan pari askelta lisää, mutta sitten pysähdyn. Katson uljasta nuorta lohikäärmettäni
-Olet outo lohnari, kuiskaan Coldralle. Lohikäärme ei reagoi sanoihini yhtään. Se pysyy liikkumattomana tarkkailen liikkeitäni. Käännän katseeni takaisin mökkiin ja astun hataran askeleen eteenpäin. Mieleni tekisi taittua kaksinkerroin kivusta, mutta se ei auttaisi mitään.
Yhtäkkiä tunnen viileiden suomujen pyyhkäisen käsivarttani. Hätkähdän ja hypähdän kauemmas lohnarista. Katson sitä ja tajuan heti, että se ei aio pahaa.
-Sinä... sinä yrität auttaa? mumisen häkeltyneenä, kun lohnari liikkuu sulavasti vierelleni. Hitaasti ja rauhallisesti lasken käteni sen niskalle, aivan pitkien sarvien juureen. Kuljetan kättäni sileillä suomuilla. Coldraa ei kuitenkaan kiinnosta silitykset, se jatkaa matkaansa mökille ja joudun kompuroimaan sen perään.
Mökin ovella irrotan otteeni lohnaristani ja avaan mökin oven. Kuulen matalan ärähdyksen takaani. Vilkaisen lohnaria, joka katsoo minua tympääntyneenä.
-Ai, haluat ruokaa, naurahdan hiljaa ja kaivelen taskuistani loput kuivatut lihan ja hyönteisten palat. Ripottelen ne nopeasti maahan ja astun sisään mökkiin.
"Jääkuoloni on pehmo"
