Seison lohikäärmetallin suljettujen ovien edessä tukeutuneena Fynniin. Mark keikkuu Fynnin toisella puolella kantapäillään.
-Dramaattista, Fynn toteaa.
-Todella, Mark jatkaa. Hymyilen hieman vilkaisten poikia.
-Mennään, naurahdan urhollisesti ja lähden lievästi ontuen kohti ovia. Mark hölkkää edeltä ja vetää raskaan oven raolleen. Livahdamme sisään ja suuntaamme kohti Coldran häkkiä. Joka puolelta kuuluu lohnareiden siipien kahinaa, ärinää ja syvää hengitystä.
Coldra haistaa minut ennen kuin me näemme sitä. Tiedän sen tutusta murahduksesta.
Sinimusta lohikäärme odottaa kaula kaarella saapumistamme sen luo. Pysähdyttyäni sen häkin eteen tunnen lämpimän puhalluksen. Jäänsiniset silmät katsovat minua tarkkaillen ja sieraimet leviävät sen haistellessa tuoksuani. Terävät hampaat välähtävät juuri ennenkuin liekki iskee kalterin läpi kohti minua. Fynn ehtii tönäistä minut maahan kirkkaan tulen edestä juuri ajoissa.
Etsin vaatteideni taskusta kuivattuja hyönteisiä ja nousen hitaasti ja varovaisesti pystyyn. Heitän Coldralle ensin yhden. Se nappaa sen ilmasta pitäen katseensa kokoajan minussa. Otan askeleen lähemmäs ja heitän toisen. Toistan saman, kunnes olen jälleen häkin vieressä. Ojennan kättäni, jolla on kaksi viimeistä hyönteistä. Suljen hetkeksi silmäni ja hengitän syvään. Avattuani silmäni pujotan käteni häkin sisäpuolelle. Tunnen Coldran puhaltavan ensin kädelleni lämmintä ilmaa ja sitten suomujen peittämän kuonon hipaisevan sormiani. Suu raottuu ja pian kämmenelläni tuntuu vain Coldran suun viipyilevä lämpö.
Katseeni on lukittunut lohnarin silmiin, kun se levittelee siipiään kärsimättömästi.
-Se haluaa lentämään, Mark toteaa takaa.
-Niin haluan minäkin, hymähdän huomautukseni.
-Minä myös! Fynn naurahtaa ja saa Markin pudistelemaan päätään.
-Ei ollakkaan käyty yhdessä lentämässä hetkeen.
Niimpä me satuloimme lohnarimme, tai no pojat satuloivat Coldrankin, ja siirrymme tallipihalle.
-Jääkuolo käy kuumana, Fynn huomauttaa, kun Mark roikkuu sen ohjissa saadakseen sen pysymään paikallaan sen aikaa, että pääsen sen sarvien taakse. Suojapanssarit tuntuvat raskailta ja tönköiltä koittaessani päästä satulaan.
-Älä rasita itseäsi liikaa, ja pidä lujaa kiinni, Fynn mumisee päästessäni viimein suoristumaan satulaan. -Coldra saattaa taas testata oletko sinä sen arvoinen ratsastaja.
Nyökkään ja siirrän vasenta jalkaani varovaisesti parempaan asentoon.
-Ilmoita heti, jos jokin on huonosti, Mark täydentää Fynnin varoitukset.
Glowie ja Rymy huiskivat kärsimättömästi pyrstöillään, kun Fynn ja Mark juoksevat niiden luo ja hyppäävät huomattavasti sulavammin ja helpommin niiden selkään kuin minä Coldran.
Mark nostaa kolme sormea. Hän laskee niistä yhden ja sitten toisen. Käden ollessa nyrkissä annan Coldralle luvan nousta ilmaan. Nousu on nopeampi kuin parhaimmankaan varsijousen nuolen lähtö. Sekunneissa Coldran voimakkaat siivet ovat vieneet meidät jo pilvien yläpuolelle. Puristan rystyset valkoisina ohjaksia ja sarvia yhtäaikaa painautuneena tiukasti vasten Coldran suomuja. Lohikäärme päästää pitkän ja voimakkaan karjaisun, joka jää kaikumaan taivaalle. Ohjaan sitä lujasti oikealle, jottemme nouse liian korkealle. Coldra kääntyy vastahakoisesti ympäri kiepahtaen.
Tasaisen lennon sijaan se vetää siipensä vasten kehoaan ja putoaa kohti maata. Kuono kohti maata syöksyessään se alkaa tehdä korkkiruuvi kierähdyksiä. Vihellän terävästi ja saan lohnarin huokaisten avaamaan siipensä. Parin ei toivotun silmukan jälkeen saan sen ohjattua lähemmäs linnaa. Fynn ja Mark laskeutuvat pilvistä meitä kohti.
